Mä tiedän etten ole oikee ketään tuomitseen/
Mut oon pidättäny aina tämän huomiseen/
Sen näkee naamasta, ku lakkaa saamasta/
Ja tää tarina on nytten vasta alkamas/
Olipa kerran liki täydellinen pari/
Makso mitä vaan, niin ne vuodet pois vaihtasin/
Sä olit elämän yks suurimmista virheistä/
Kato meitä! Miten meistä tuli näin hirveitä?/
Sä elit satumaassa leikkien prinsessaa/
Otit kaiken antamani, mut et mitään itse jaa/
Sä sanoit elättelet toiveit prinssi rohkeesta/
Mutta tyrmäät kaikki eikä kukaan oo se oikea/
Sä sanoit ettei idyylisi voi kai särkyä/
Mut mä näin sun arvet vaikkei ne ollu edes näkyvät/
Sun on turha peittää hunnulla sun kasvosi/
En saa niitä mielest pois vaik kuinka vittu tahtoisin/

KERTOSÄE:
Mä elän vaan, kunnes kuolema mut niittää/
Kai elää saan?/

Kun kohdataan, siihen asti uni kasvos piirtää/
Sit herään taas/


Näin viimeyönä tosi vittumaista unta/
Siinä kuljettii käsikkäin samal tippu taivaalt lunta/
Enää ei aika liiku vaikka muuttas/
Mitä tahansa, mä vihaan sua mut itku taitaa tulla/
Et ollu parisuhteen pääsylippu taikka muutkaan/
Mulle, mutten tiedä mihin nyt tää lippulaiva suuntaa/
Ei tehty tästä Ruususen tarinaa/
Eikä päässy meikän äänityskopista Narniaan/
Kai me rakastuttiin iha liian nuorena/
Naurettavan traagista ku Hermannin kuolema/
Ja se on suolesta, et rakkaus haisee/
Ja loppupeleis ero on se ainoo vastaus kaikkeen/
Käy liian usein niin, se pätee useimpiin/
Et tajuu myöhään että itseeni kusetin/
Nyt suoristan rusetin kun kelloni mun raksuttaa/
Pellet vaa vaihtuu mutta sama sirkus jatkuu taas/

KERTOSÄE

Tuntuu pahalta et annoin langeta/
Itseni siihen uskoon että voitas vanheta/
Rinta rinnan, mut eihän täälä käy niin/
Vaikka antaa kaikkensa, koittaa painaa täysii/
Mä vietin pari vuotta huutaen perääs/
Kunnes mä heitin meikit naamaan sekä punasen nenän/
Maskeilla koitan peittää kasvoja itkusta/
Etsin uutta onnee, etsin jälleen uutta sirkusta/
Kasasin mukaani mun epäonnen sirpaleet/
Kokosin niistä oman parisuhdeviikatteen/
Vannoin ettei enää meikää pelota mikään/
Siks kaikki onnelliset parit erottaa pitää/
En kestä nähdä enää onnellista ihmistä/
Kuoleman katse on se mitä näät mun silmistä/
Ompelin mun suuni kii, en tarvi enää huuliini/
Niin sain lempinimekseni "Kuoleman kuriiri"/