Liian moni lähtee, liian nuorena/
Sana joka satuttaa, on kuolema/
Pelkkä ajatus, jos frendi on poissa/
Tuut aina pysyy, muistossa/
Olit onnellinen, paikas kun paikas/
Ja sit yllättäen, oletkin taivaas/
Se on jokaisella, määränpää/
Ei sitä hetkeä, voi päättää tääl/
Olit kaikille, tärkee ja rakas/
En mäkään ollu, ystävä paras/
Olit aina onnellinen, kun sut näin/
Viikonloppu bileiss ja niin pois päin/
Yks päivä, pisti vähän miettii/
Kun kaverini laittoi, facebookissa viestii/
”Pinja jäi, yöllä junan alle/
Tää on vaikeeta, meille kaikille”/

kertsi

ViisiToistaVuotta, ja elämä takana/
Nuori kaunis tyttöne, oli junaradalla/
Miettimässä elämää, tavalla kun tavalla/
Oli pilkkupimeää, ja yö oli alla/
Hetken päästä, hän huomasi junan/
Hän huomasi, joutuvansa pulaan/
Ja koitti lähtee, radalta menee/
Muttei siinä ajassa, paljon mitää kerkee/
Joka ikinen, sua muistelee aina/
Lappeenranta oli, sinun paikka/
Vaikkei sua, nähdäkkää enää/
Silti muistot, mielessä ne elää/
On aika toivottaa, hyvää matkaa/
Kädet ristiin, ja koita jaksaa/
Olet nyt siellä, paremmassa paikas/
Kohtauspaikkana, on enään taivas/