1. verse, Koiranen:
Jouvuin pohjasakkaan, sen luokkayhteiskunta määritti,
ku antaa elämisseen viissattaa euroo per kuukausi.
Huokasin ku kattoin euromäärän senki laskun,
annan takasin mitä sain ja taas oon tyhjätasku.
Mutten mä valita, oon pikemminki tyytyväinen,
lapsuus kerto et oon selviytyjä synnynnäinen.
Mentaliteetti "kaikki mulle heti nytte tässä"
mun kohal "ei mitään kellekkään ei koskaan eikä missään".
Mitä en omista, sitä en tarvikkaan,
voin hyvin elää ilman sitäkään hankintaa.
Eikä tarvi käyttää ollenkaan mun harkintaa,
ku valitten vaan tarpeelliset, ilmaset ja halvimmat.
Parhaimmat menestyjät ei oo rikkaat kouluttautuneet,
vaan ne jotka suosiolla viskas sen kaiken mennee.
On se vapaaehtosta tai pakon sanelemmaa,
sitä enemmän sul on mitä vähemmän materiaa.

Kerto, Refu ja Koiranen 2x:
En tarvi rahhaa, massii en tarvi,
mä vaihoin aikaan kaikki mun lantit.
En voi pankista nostaa, kaupasta ostaa,
oon silti rikkaampi ku koskaan.

2. verse, Koiranen:
Vaikka olis kuinka rikas, silti yhtä puuttuu aina,
rahhaa arvokkaampaa mitä voit omistaa on sun aika.
Ja jos saisitki sitä jostakin nää haalittua,
ennen ku huomaatkaan se kaikki onki jo tuhlattuna.
Mut ite ossaan onneksi säästää ja säännöstellä,
et on aikaa jäljellä sukanvarressa mulla vielä.
Ja yhtäkkii minuutit tunneiks muuttuu,
ja se laite jossa viisarit liikkuu, turhalta tuntuu.
Ehkä itsekäs ku tarkkaan valitten,
mihin käytän ja kulutan mun ajan kallisarvosen.
Ja kun kohteena yhteiskunta melko harvoin,
ihmisistä sen sijaan rakkaimmat mä haravoin.
Mä annan niille jotka takasinki mulle antaa,
en maailmalle ku en oo saanu siltäkään koskaan.
Käytän viisaasti ajan, läheisille sen jaan
ja mitä vähemmän pimitän sitä enemmän mä saan.

Kerto 2x

3. verse, Refu ja Koiranen:
En tarvi rahhaa, massii en tarvi,
mä vaihoin aikaan mun setelit ja lantit.
En voi pankista nostaa, kaupasta ostaa,
oon silti rikkaampi ku koskaan.
En tarvi rahhaa, massii en tarvi,
mä heitin mäkkeen tilit ja luottokortit.
En voi pankista nostaa, kaupasta ostaa.

Kerto