ON ELÄMÄTTÄ VIELÄ NIIN MONTA UNELMAA

Tumma hahmo yksin aina tien viertä laahustaa,
jokaiseen kuoppaan matkallansa lankeaa
Hän uskoo, maailma hälle vain on kohtuuton,
eikä pysty myöntämään, itse tiensä valinnut on

Baareissa hän pellen roolin taakse piiloutuu,
viimeisistä rahoistaan maksamaan tarjoutuu
Hän luulee, että suosion niin saavuttaa,
vaikka yksin joutuu aina kupruista tietään jatkamaan

’’Niin painavaa taakkaa kuljettaa hän aina mukanaan,
ei unohtamaan pysty mennyttä rakkauttaan
Kunpa joku voisi tulla ja menneen kahleista hänet vapauttaa.
On elämättä vielä niin monta unelmaa…’’

Kohtaloaan suree ja itsesäälissä kieriskelee,
tunteitaan kuluttanut vain katkeruuteen
Humalaan pahaa oloansa hukuttaa,
ja itkee kun ei pääse ulos luolastaan

’’Niin painavaa…’’ x2