- Ruusujen yö -
Kerroksia, erilaisia kerroksia
Ylin kerros on mustan kiteistä suolaa
se vetää jalkojani kohti homeelta haisevaa kaivoa
Lemu pyörii raskaana löyhkänä
laskostaen itsensä
jokaisessa poimussa on piilossa mykkä huuto
Selkänikamat irtoavat yksi kerrallaan toisistaan
ne laulavat luille ruusuista
joille home piirtää kelmeän vihertävät posket
Kaivon imu voimistuu
pyöriöinen lukee veren vaatimusta
kulkee hetken miljoonasosan läpi viipyen tunteja
Liike muuttuu pysähtyneisyydeksi
vajoaa yhtä alas kuin ihminenkin
Hakkaa, sykkii, tykyttää
valuu, tipahtaa, putoaa
tapahtunut etsii sitä hetkeä, jolloin se murtui
Ei ole raivoa, itkua, naurua, pelkoa, hymyä
tyhjässä kelluminen kuluttaa olematonta aikaa
antaa mahdollisuuden viipyä
Värilliset vuodet, jokaisessa repivä terä
laitan kädet yhteen
en rukoile
Ei ole enää mitään mitä pyytää