ISTUNTO 1:

Joskus luulin et tuun kuoleen yksin alkoholistina/
Salaa mietin että vaimo siinä vieres olis kiva/
Vääräks kuvitelmat tulevasta todistin taas/
Naapurin kersat huutelee mulle mun kotipihas/
Nyt on nainen vierellä ja ystäviä ympärillä/
Taistelutahtoo jotta jaksan kyntää kyntämistä/
Pennut netis parkuu jotka ei tiä mitään yhtään mistään/
Nyt oon kohentanu kuntoo rajottanu ryyppäämistä/

Nykyään ei kaverit enää ees vietä synttäriä/
Pojat on ny miehii ja tytöil on omii tyttäriä/
Moneen frendii yhteydenpidot on jääny tyhmä minä/
Jostain syystä musan etusijalle mä tykkään pistää/
Oon ristiriitanen välillä en tykkää yhtään mistään/
Pilaan suomiräpin maineen ne syyttää syyttämistään/
En omast mielestäni mä ole syypää mihkään/
Saas nähdä koska tulee fillis että "nyt tää riittää"/

1. Askel - Myöntäminen
# Myönsimme voimattomuutemme ikäkriisiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään. Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja toisille ihmiselle. #

ISTUNTO 2:

En kuvittele elämääni vaan mä elän kuvitelmaa/
Joka ainoo askel eteenpäin on ehkä suunnitelmaa/
pitäs perhe elättää mut pitäs päästä duuniin ekaks/
Mutta eihän mihkään töihin mun suuri suuni kelpaa/
Sossun luukku raikaa ei meikäläisen tuloilla/
Vois vilpittömästi uskoo että olis tuloillaan/
Se aurinkoinen tulevaisuus mihin aina uskoin/
Mut kaikki kaatua voi niskaan yhtäkkii *naps* just noin/

Välil toivon että olisin vieläkin kuustoist/
Mä oon kasikutonen vaikkei hevillä uskois/
Harvoin kehenkä voi vaikuttaa vaan yksi biisi/
Mut tämän jälkeen tajusin sen kolmenkympin kriisin/
Muut on jo naimisissa, kihlois varmaan puoletkin/
Ne tekee duunii jatkuvasti vaikka on mua nuorempii/
Nyt tiedän tunteen kun ei täälä vaan saa mitään aikaan/
Siitä huolimatta tätä elämää en mihkään vaihtas/

2. Askel - Anteeksi pyyntö

# Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia. Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti. #

ISTUNTO 3:

Ei täälä mikään ole niin varmaa kun epävarma/
Jäin lyhyeks enkä varmaan tästä enää kasva/
Fiksu kuva minkä musta saatte on vaan pelkkä harha/
Sisältä oon lapsi joka joulupukkii vetää parrast/
Vuodet vierii niinku kivi, joka ei vaan sammaloidu/
Joskus mietin etten oikeasti tästä paskast toivu/
Samat saatanan sanat kuultu "kyl sä jaksat boitsu"/
Jaksan ja jaksan multahan meni vasta poikuus/

Monet sanoo että mulla on elämä alus vasta/
Silti monet pikkuasiat mua kaduttaa ja/
Mullon päässä visio et mitä vielä haluun saada/
Vaimo, lapsi sekä koira jota oisin taluttamas/
Voisin unohtaa tän hetken sekä koko vitun biisin/
Otan osaa vitusti jos sunki silmään itku kiirii/
Kolmenkympin kriisi koko elämä on itkuvirsi/
Ymmärrä siis hyvä mies et tää on vaan yks vitun biisi/

Viimeinen askel - Totuuden karttaminen ja totuudenperäisyyden minimointi

# Mietimme jälkeenpäin ryhmässä, että ketä loppujenlopuksi kiinnostaa meidän paska elämämme, kun muillakaan ole sen parempi
#