Vakiot (säv. Lauri Holm, san. Markus Hurme, sov. Malvo)

Mitään vitun paskaa / ei minun enää koskaan / Tarvitse sietää keneltäkään. / Vakiot! / Ei tarvittu laskuja todennäköisyyksistä / ei Nostradamusta. / Ennustamaan tätä turhautumisen kasvavaa funktiota. / Olen paineastia ilman venttiiliä / ja sinä lapioit alleni hehkuvia hiiliä, / joukossa räjähteitä, / joukossa vakiot. / Turhautuminen / väkivaltaisten ajatusmaailmojeni. / Mustien komedioiden vakiot, / tekoni ei järkeä kuuntele. / Ruumis kestää melkoisen määrän myrkkyä, / mieli sen sijaan tarvitsee vain kerta-annoksen, / vain vakiot