:nergal:: Kuulija


Job 3:4-9

Runomuodossa rakkauden, tuulen henkäisyssä suru-uutinen, haudasta kaivettu ruumispahanen.
Raiskattu päivänvalossa jo kertaalleen, kyynelehtien uudelleen. Henkäisyssä syksyn sateen,

Job 3:10

Kylmänkosteassa kohdussaan, jälleen hän odottaa. Riemu joka riistettiin, saa vihan syttymään
palamaan sisällä tummana, vanhuuden raiskaamat luut kuulaana.

Päivänä jona saisi hän mietiskelyjään jatkaa, ilman ihmisyyden sanoja yläpuolelta kuuluvaa saastaa
silloin olisi riemu, ilo ja karkelo. Olla hiljaa kohdussa, katsoa ikuisuuden portista,
kuulla ilo ja suru kadotuksen, vaiheet tuonen, runouden kalmiston.
Uskoo hän ja luottaa.

Job 3:11-13