1.
Perheensä tappanutta ehkä vähän kaduttaa/
Ihmisen tarkoitus pelkästään satuttaa/
Ja perheriidoissa isä luottaa nyrkkiinsä/
Yksinhuoltaja äiti eloton lapsi sylissä/
Yritti mutta paineet oli liian kovat/
Lapsesta muistoksi vain valokuvat somat/
Omat kädet verestä on punaiset/
Toteen kävi sun pahimmat painajaiset/
Siksi vaivun syvään uneen enkä enään herää/
Jos mun särkyy sirpaleet kuka kerää/
Sanojen takana harvoin todellisuus/
Luulet että jossain muka elämä uus/
Uskovaiselta lähti juur uskottavuus/
Ite usko en vaan uskottelen/
Kaikki surut ja murheet mun harteilla/
Kahdet kasvot on aina valheella/


KERTSI :

Sä oot perseestä jos et sano mitään/
Totuuden kerrot/
Siittä kukaan tuu pitää/
Joten valehdellaan lisää/
Valheita valkosii, mustaksi muuttuvii (2x)


2.
Päin kasvoja sylkee ne valheita/
Eduskunta täynnä kusipäitä ahneita/
Koska ajateltas ihmisten tarpeita/
Hyvinvointivaltio! Mis mun massit on!!/
Ääni mun vain yksi muiden joukossa/
Ite äänessä siksen mä äänestä/
Eikä ihme että ihmismieli sekoaa/
Sarjamurhaaja ihastelee teokojaan/
Toiset pitää taiteena toiset taas ei/
Terveys horju kun valtio kaiken vei/
Yksinäinen kuolee suruunsa/
Pukumies tyytyväinen on kuvaansa/
Joka pelistä heijastuu, Heijastuu!/
Siksi heitin peilin alas/
Säröt kurkun avas/
Kerran omin käsin lähdit et pääse enään takas/
Valheiden kierteeseen elämästä taisteleen/
Jonka jokanen kuitenkin lopuks häviää/
Kuinkas tässä kävikään/
Luoti pään lävistää/
Siittä läpi jää!/
Ja kierteen lopettaa/
Samael opettaa/


Kertsi!