Kuolleen muisto: Univelkojat


Mielen laidoilla
aidat kuin seivästetyt
unelmat huojuvat
näillä laineilla

Hukkunut saalistaja
jolla taskussaan
viesti viimeinen

Huokaa luomille
liian syvän unen
mieleenpainuvan tien

Jota katsoa saa
vaan ei kulkea
on yksisuuntainen

En edes uniin
pysty pakenemaan
univelkojia

Ne sielläkin
pakottavat minut
juoksemaan unihiekkaan

Viimeiseen
kuvaelmaan
ei osanottoa
kuin yhdelle ainoastaan

Mielen laidoilla
haudat avoinna
odottavat sekoavan
sinne putoavan

Ja se saalistaja
jolla taskussaan
viesti viimeinen

Huokaa luomille
liian syvän unen
mieleenpainuvan tien

Jota katsoa saa
vaan ei kulkea
on yksisuuntainen

En edes uniin
pysty pakenemaan
univelkojia

Ne sielläkin
pakottavat minut
juoksemaan unihiekkaan

Viimeiseen
kuvaelmaan
ei osanottoa
kuin yhdelle ainoastaan