Tone - Sanoja vaan

Mä tsiigaan viel taakse, ku käskit lähtee kävelee
ja teen mitä käsketää, en kulje häveten
pisara silmis poika lähtee
samat virheet toistuu, ja huokailee jälleen
vaik yrittäs kaikkesa, virheet vaa kasvaa
ku pitäs oppii kunnioittaa samalla rakastaa
pitäs päästä elää yksin
elämä on matka, liian vähil pysähyksil
sanoja vaan, mut mitä ne sit merkitsee
kaikki ne asiat, joita oon saanu selville
jos ei kiinnosta, miksei sano suoraan
eikä se tee vahvaks, jos ei pidä omaa puolta
emmä käsitä, minut ehkä luotiin niin
ja oon kyl tarpeeks vahva, pitämää mun puoliini
mieti mitä sanot, ne on sanoja vaan
mut väärät sanat, saa mut elämästäs katoamaan.

Ne on sanoja vaan, ne saa mut katoamaan
hetken kaipuu, saa mut paloiks hajoamaan
sanoja vaan, merkitystä vailla
hetkinen vaiva, joka tekee musta vainaan
Ne on sanoja vaan, ne saa mut katoamaan
hetken kaipuu, saa mut paloiks hajoamaan
älä välitä, nää on sanoja vaa
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan

Mä levitän mun siivet, nostan pääni
avaan silmät, kuuntelen maailman äänii
otan ilmaa siipieni alle, nousen korkealle
joutues nurkkaa, älä laita suuhun sormeanne
mä tiedän mistä räppään, en oo täysin kokematon
mun sanavarasto, tulee olee olematon
pysyn hiljaa niistä asioista, sisäisistä kapinoista
metsien havinoista, kootuista palikoista
jotka oon yhistänyt, mun ryhdin on ryhistänyt
on mun paperilaput rypistänyt
ku ottaa niskast kiinni, ei tunne kipua
ahistusta hiipuvast, en tunne sinua
jättämällä taakse, asiat jotka painaa mieltä
mä tiedän vielä ettet voinu kieltää
mieti mitä sanoit, ei ne ollut sanoja vaan
väärät sanat, sai mut elämästäs katoamaan

Ne on sanoja vaan, ne saa mut katoamaan
hetken kaipuu, saa mut paloiks hajoamaan
sanoja vaan, merkitystä vailla
hetkinen vaiva, joka tekee musta vainaan
Ne on sanoja vaan, ne saa mut katoamaan
hetken kaipuu, saa mut paloiks hajoamaan
älä välitä, nää on sanoja vaan
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan

emmä välitä, mite tästä jatkuu
kokemukset opettaa, ettei kannattais rakastuu
hetkellinen tunne, joka ei säily pitkää
paremman tunteen, saa hyvistä ystävistä
mult revittii siivet, vietii kaikki tärkee
pandoran lipas avattiin, siks käsissä jäljet
ku huudan metsään, se ei huuda takasin
ku huudan toisen kerra, ei kuulu mu sanani
ei vasta kaikuu, ei mitää mihin purkaa
piiloutues sängyn alle, mä vasta huomaan
katsomassa peiliin, tappaval katseel
nään peilist pedon, jonka jätin joskus taakse
mieti mitä sanoit, sait mut hajoamaan
mieti mitä sanoit, oliko ne sanoja vaan?
sä sanoit lähde, ei ne ollut sanoja vaan
väärät sanat, sai mut elämästäs katoamaan

Ne on sanoja vaan, ne saa mut katoamaan
hetken kaipuu, saa mut paloiks hajoamaan
sanojan vaan, merkitystä vailla
hetkinen vaiva, joka tekee musta vainaan
Ne on sanoja vaan, ne saa mut katoamaan
hetken kaipuu, saa mut paloiks hajoamaan
älä välitä, nää on sanoja vaa
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan

nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan
nää on sanoja vaan nää on sanoja vaan