san. Tikkanen

pintaan
ajan piirrämme
ääriviivamme

saavutuksemme
kuin pisara meressä ois’

unta
henkäys hiljainen
hetki ihmisen

liukenee kaikkeuden
aaltojen viemänä pois

takaisin alkupisteeseen
räjähdämme uudelleen

soljuu
virta sielujen
lailla sävelten

musiikissa tähtien me
soimme ehjinä taas

tiedän
olen kosminen
pölyhiukkanen

mutta huokauksen verran
olla tahdon kuin kuninkaat

niin kirkas on taivas
heijastuu
silmistäs’ uusi
ikuisuus

loistaa
taivas kirkkaammin
nanosekunnin

ja keskiyön hetkellä
sinäkin tajuat sen

turhaan
toista toivoimme
sillä olemme vain

sydämenlyöntejä
maailmankaikkeuden

palaamme alkupisteeseen
räjähdämme uudelleen

niin kirkas on taivas...

kulissit kaatuu
niskaan putoaa
kun kulissit kaatuu
kuinka hyvältä se
tuntuukaan

valo paljastaa
polttaa
ja vapauttaa

tervetuloa valheettomaan maailmaan