Vainajat


Minun huoneessani täällä
öin liikkuvat vainajat.
Miks viipyvät maan he päällä,
mitä minulta tahtovat?

Se kalpea nuori vainaa
eli veljenä majassain.
Mua myllykivi painaa:

Ja sen vanhan vaimon tähden
en mitään rauhaa saa.
Hänen surevat silmänsä nähden
mua eloni kauhistaa.


Sekin luonani sielu hento
käy aineettomuudessaan,
joka kääntyä, tähdenlento
sai rajalta taivaan ja maan...

Ovat ehkä he mielen harhaa
ja varjoja muistojen.
Mut muistojen kalmantarhaa
jos näin jo vapisen,

- mitä onkaan kuolema sitten,
mitä silloin tiedänkään,
kun henget vainajitten
minä silmästä silmään nään?