Shabo (wanhat): Koalan Laulu


Koalan Laulu

kundi korkkas pulloi kuunnellaksee viinaksii/
vieree istu nätti koala suudellaksee viitaksi/
pimeest vaihtu valoks sielut murhayön eleistä/
kuvaksesi syömmein veistän, niin se turvaan syövereistä/
mikä on tää koala ku taivaanporteilta tupsahtanu/
saa pilvee, delatessain oisin korkeimmalt kupsahtanu/
takiis kampeen vuoren voimin tavattomin paikaltaa/
sun verost etties tarvis ajattomii taivaltaa/
saamat tovin paijata, ne rajat kovin hailakat/
niinku vainajat, menee lauseet sanattomiks aina ja/
sut kuulen tulevan kerran uuden, juurten sulavan/
sydän ku rummul lujaa ja oon sun mun suuren jumalan/
rakkaus kouristaa lihaksii, meinaa jänteet särkeä/
viiltää syvältä sydäntä vaan ei jätä jälkee jälkeä/
teen puolestas kaiken vaik ei ois laillist tai järkeekää/
sen takii et oot mulle kaikista täkreintä/

huukki

kuumalla silmäsi oloni viilensi/
tuumaakaa en haluu turhaa kiirehtii/
kaikkee kävi toissakesän aikana/
vaikken muut näkis, silti sut aina vaa/

kävelen rauhanpolkuu ytimeen, on vastassani tykki/
ku sä laitat pääsi levolle on vatsassani rytmi/
ku pitää rikkoo rajoi oot mulle muurinmurtaja/
annat mulle voimaa mä oon suurin puurtaja/
laitan silmät kii ja ratapolul dallaan/
ja ne avaa, ei asessorillakaa ollu hallaa/
täst enttenten elämästä himaa mee leppenee/
etten mee antaa laiffil hedaa ku imasee Ketterer/
tiukast kii sus pysyn, käyttöö kaikki loppu voima/
ja Jesus kysyn ei kai ikin voi tottuu hoivaa/
koalani, haluun sun kaa olla kaiken aikaa/
sus ei oo asioit joit ois vaikee kaipaa/
haikeet taitaa olla ne kaikki flashbäkit/
tästäki päästää himaa, ei oo kivaa/
raiteet vie viel tiel okasel mut yksin kauas kykkii/
vaik mitä kävis sul mun sydän hauras sykkii haudas/

huukki

jotta pääsis poika näkee koalakultaansa nopeaa/
mikä ihme sai sen maksamaa siit kultaa ja hopeaa/
ne meret siellä, vaahtopäitä ulapalla/
ja ne ihananpehmeet ruusunnuput, tahto näitä urakalla/
ahto piripintaa ihanuutta täytee sydämen/
ihan uutta viritti ainet ei oo näytteel hintaa/
viils rintaa suru ja ilo, ne peräsi sulta/
heräsi poika uuestaa sydämessää kultaa viis kiloo/
toisillee kerto asioita nii salasii/
valasi valaisin sanani ei pakinoita ku halasin/
taakka oli raskas ois halunnu kantaa kevempää/
voimat oli loppu eikä jaksanu antaa enempää/
meni venaa laivaa lähtee hatarasta satamasta/
mut hänel taivaalt tähtii sataa sata vastaa palasta/
ilta ennen lähtöaamunkoita oli vika, nii/
koala oli hädäs neito ja sille poika oli ritari/

huukki