Kuoleman | kunnia

"Kumartakaa kuolemaa,
herraa mahtavaa.
Kumartakaa kuolemaa,
ylijumalaa.
Kumartakaa kuolemaa,
herraa mahtavaa.
Kumartakaa kuolemaa."

Kumartakaa kaikki kuolemaa.
Herraa, kuolevaisten jumalaa.
Ikuista voittajaa,
taistelussa elämän

Kaukaisuudesta katseet.
Yksi kerrallaan sammuneet.

Eivät koskaan hallinneet elämää,
eivät tunteneet lähintä ystävää.

Ei yksikään enää lähelleen nää,
pidä kädestä kuolevaa ystävää.
Surun tullen yksin,
kidutuksessa sen saa kärsiä.
Hetken aikaa kauan sitten,
sai sentään maistaa elämää.
Nyt katsoo kuin peilistä itseään,
paeten surua pimeään.

Vihdoin, oman hengen
käsi vahvempi tuo vie.
Päättyy kuolevaisen surun,
ikimusta tie.
Ensi kertaa liian kaukana,
pimeydestä ei ole paluuta.
Eikä yksikään enää nää,
lähelleen kuollutta ystävää.

Eikä koskaan rajan takaa palaa.