Evian: Ajattelen Suo


rakkausleffoist opittuja kliseisiä tapoja/
sitäkö se on, mistä aina puhutaa/
rakkaus, joka tunnit saa kulumaa/
EI, se on sitä ku me kellaris istuttii/
se perjantai ku kävellen liikuttii/
juteltii vika yö, sä pidit kii/
käperryin, kuka päätäni silitti/
sitä, ku sä asemalle saatoit/
sä paransit sydämeni haavoi/
oi voi, voi kuinka kaipaan/
suo etin välilt maan ja taivaan/
löysin enkä tuntenu enää pelkookaa/
ei ees sanat riitä enää kertomaa/
siitä mitä tunnen suo kohtaa/
en haluu irti päästää susta koskaa/

kertsi
istun yksin, ajattelen suo/
istun hiljaa, ajattelen suo/
taas koko päivän ajattelen suo/
aamuaurinko uuen päivän tuo/

täl kertaa luulin ettei oikeesti sattuis/
ettei enää koskaa poski kyynelistä kastuis/
mut taas kerran historia toistaa itteää/
kaikki kaunis ympäriltä kitketää/
ruusu pieni ei kukkaa puhjennukkaa/
onnellisii loppui ei mulle tapahukkaa/
taas tänäiltan yksin kierrän Palolampee/
päätä särkee, olo muutenki ankee/
lankeen taas, vedän auki oman ranteen/
punanen virta värjää valkeeta hankee/
kipuu turtuu mut sisänen tuska jatkuu/
muistot on sullottu visusti taskuu/
kuihtuu sisältä ilman aurinkoa/
elämää puutuu ja uupuu ilman intoa/
onko elämä kaikille samanlaista/
koska mulle ei ainakaa aurinko paista/