Veljeni Joonatan kuoli
eilen kun taivas oli auki,
jonnekin hän lähti
mut mi’ Mikä-Mikä-Maa?

On minulla veljeni viesti,
pihan puu johon jäi veitsen jälki,
jonnekin kauas asti
mis’ on Mikä-Mikä-Maa.

Yskin ja tunnen kuumeen,
puren huuleen ja kuolen
kun kuulen äänen kaukaa
Nangijalan.

Ehtoota myöten matkaan,
en näe enää aamuun,
oi Joonatan nyt vihdoin nähdään
mut Mikä-Mikä-Maa?