(säv. san. Jouko Korhonen)

Sitä oikein en pystynyt uskomaan
kuinka käy kun se kunnolla kolahtaa
luulin jostakin joutuisin luopumaan
mut harhaluulo se karkea oli vaan
en kokenut ole tällaista aiemmin
pakoon loikkinut oon mutta unohdin
se saavuttaa mut ennemmin tai myöhemmin
ja siinä käy hyvin tai vielä paremmin

kaukaa aioin sut kiertää
sun seuras heikkoutta tietää
mut nyt en enää voi kieltää
kun mua todella viedään

taivaisiin

Rauhaa sielulle en saa
sä heität hiillokseen bensaa
ja nyt en enää voi kieltää
kun mua todella viedään

taivaisiin

Siihen oikein en pysty ees vastaamaan
pysty en vaikka uudestaan udellaan
kuinka joku voi saada näin sekaisin
ja järkikultani saanko mä takaisin
kai se tulee jos kerran on tullakseen
mutta onko se tullut myös jäädäkseen
siis onko idylli tää kuinka kestävää
ja oonko saanut mä nyt jotain pysyvää

Ja vakavasti puhuen
en ole entinen en
en oo se joka hajos joka hetki vahvuuteen

Kaukaa aioin sut kiertää...