Hiljaisuuden läpi äänet kantautuu, korviin taivaltaa
Äänet olemattomat menneisyys kotonaan
Usva jokien yllä roikkuu kuoleman kuvana
Värit kauniit harmauteen peittelee, uneen saattelee

Ei täällä kukaan ole turvassa, kauniiden unien syleilyssä
Sametin pehmeissä unelmissa, piilossa maailmalta
Sen tuulet syvälle puhaltaa, kaikki liekitkin tukahduttaa
Liian aikaisin siivetkin poikki meiltä leikataan

Vaikka tietää sen, se mikä alkaa on tuomittu kuolemaan
Ei silti mikään voi meitä pahoilta unilta pelastaa

Ei täällä kukaan elä turvassa, valkeiden siipien suojassa
Perkeleen kylmän kosketuksen ulottumattomissa
Sen hipaisu syvälle yltää, sinne siemenen kylvää
Siellä kuoleman pesä hiljaa itää, elämän pois varjonsa niittää

Kun valo meidät jättää, vain pimeys jää rinnalle kulkemaan
On keskipäivän aurinko vienyt lämmön hautaan mukanaan
Enää eivät peilit kuvia heijasta, eivätkä kerro siitä ajasta
Kun aurinkomme loisti meille, kun kirkas valo kulki rinnallamme