Nyt mä kerron tästä ajasta ja menneestä mikähän oli parasta?
Tai tulee olemaan, no en voi tietää, mutta...

Ehkä elämäni parasta aikaa elän parasta aikaa
Paljon oon saanu ja paljoa myös kaipaan
Mutta suoranainen ihme miten tänne asti selvinny
Matkalla ollu virhe ja toinenkin mutta hengis nyt
Oon enemmän kuin koskaan aiemmin oon ollu
Luulempa, että viimein on löytynyt se polku
Jota pitkin haluun kulkee ja jota kuljenkin
En muitakaan haluu sulkee, mutta kuitenkin
Tänne pääseminen vaatinut on niin paljon
Matkalla ohittanut monesti valon ja varjon
Loppujen lopuks käteen jääny enemmän kuin oon tajunnu
Joko en oo tajuta halunnu tai sitten on vaan valunu
Kaikki muistot pääni läpi ilman kummempia
Haluja käydä ne läpi, koska suurempia
Ne vois olla ja liian typeriltä ne on tuntunu
Nyt toivoisin ne takasin ja ettei mikään ois muuttunu

Kun mieleni avaan, sinne palaa
Jotain suuren suurta
Kun muistoni tapaan, haluun takas
Ajan joka oli muuta

Toisaalta en haluis, koska tääkin on suurta
Mut ei kyyneleitä valuis, jos sais elää lapsuutta
Koska toisaalta sekin oli yhtä hyvää aikaa
Ja sen jälkeen on tullut niin monta vaivaa
Joiden takii joutuu välillä vuodattaa vieläkin
Ilman niitä välissä suurempaa aikaa viettäsin
Tosin ei mulla oikein mistään varaa valittaa
Mut on niin paljon, mikä vieläkin pistää alittaa
Rimoja, jotka voisin hyvin ylittääkkin
Ja yrittääkkin jos vaikka syliin pääsis
Ja voisin jollekkin muistojani purkaa
Ettei yksinään tarviis yrittää murtaa
Niitä patoja, jotka on sisälle rakentunu
Ja rakentaa ratoja, kun vanhat on vanhentunu
Ja niiden tilalle tarviis saada uudet
Jotta muistais tän ajan niin kuin lapsuuden

Kun mieleni avaan, sinne palaa
Jotain hienoa ja suurta
Kun muistoni tapaan, haluun takas
Jotain aivan muuta

Kun mieleni avaan, sinne palaa
Muistot, jotka oli suurta
Kun muistoni tapaan, haluun takas
Ehkä ilon vaan en muuta