Flore vanhat: Hajoitettu unelma


Poika tä yksin kotona vaan istuu/
Katsoo ulos kunnes mieleen taas muistuu/
nä tytön silmät, voi kuinka pahalt tuntuu/
asiat olis voinut paremminkin hoituu/
Tämän pojan sydän vedetty sirpaleiks/
päässään miettii "miks vitus näin mulle teit/
oltais oltu yhessä ja lennetty kohti pilvii/
mut näköjään mä eksyin saatanan silmiin/
en olis ikin mitään näin pahaa kelannut/
unelmat kadonnut kaikki mitä olin toivonut/
sun kanssa pari pientä lasta ja rakkautta aitoa/
mut mitä mä sainkaan,vain rikottuja unelmia/
sillon ku lähdin itkien sun luota kulkemaan/
tyttö mulla oli vain yks iso unelma, sanoa joskus TAHDON

2 säe
Jalanjäljet pikkuhiljaa kadonnut /
en tiedä heräsinkö tästä toiveunesta/
muistoissa kuitenkin pala kauneinta/
pala kasvoistas ei tuu koskaan katoomaan/
muistatko yhessä maattiin hangessa/
molemmat tunsi et oltais taivaissa/
tähtiä katseltiin tajusin silloin/
tä on sitä rakkautta joka ei tuu katoo/
mutta sadat tuhannet sanat sanottu turhaan/
ja kultaiset päivät poltettu tuhkaan/
ikinä en unohda kun sanoit kulta/
"poika älä ikinä katoa sä multa"/
Sen sulle lupaan ja sen sulle vannoin/
oot mun sydämessä aina se ainoo/
vaik nä kyyneleet mun silmät murhaa/
tuun sua aina vaan rakastaa/
vieläkin sun huulet mä tuntea saan