Valossa varjossa

Missä mä asun, siel´ ei asu muut - se on sumujen maa.
Missä sä asut siel´ei kastu koskaan - ei sateellakaan.
Vaikka me asutaan kahdestaan - siinä samassa talossa.
Samassa talossa vaaleassa - sen valossa varjossa.

Missä mä asun, siellä kasvaa puu - se on surujen puu.
Puu, jonka lehdet ei putoa vaikka kellastuu.
Vaikka me istutaan alla sen - ei sateelta suojaa.
Ei auringolta armahda - ei valolta varjolta.

Eikä aurinko kai kuivaa mua koskaan - ei sade saa sua sulamaan.
Ei tuuli taipumaan - ei suruun vaipumaan saa kumpaakaan.
Eikä aurinko kai kuivaa mua koskaan - ei sade saa sua sulamaan.
Ei tuuli taipumaan - ei suruun vaipumaan saa kuitenkaan.

Missä me asutaan siel' ei ole muut - tää on autio saari.
Autio saari mantereella - keskellä kaupunkia.
Vaikka me asutaan kahdestaan - on meitä välillä liikaa.
Miljoona liikaa kahdessa - valossa varjossa.

Ei aurinko kai kuivaa mua koskaan - ei sade saa sua sulamaan.
Ei tuuli taipumaan - ei suruun vaipumaan saa kumpaakaan.
Ei aurinko kai kuviaa mua koskaan - ei sade saa sua sulamaan.
Ei tuuli taipumaan - ei suruun vaipumaan saa kuitenkaan.

© säv., san. ja sov. PeteQ