Aamu tuo tullessaan hienoista pakkasta
ja hangessa jäljet askelten.
Portille katoaa jäljet nuo kulkijan,
ehkä naisten saappaiden.

Niitä jään kummissaan ikkunaan tuijottaan,
mä millään nyt uskoa voi en.

Olet lähtenyt sä yöllä täältä pois.


Ethän palaa uudestaan
vaikka kuinka rukoillaan.
En kaivata sua enää saa
ethän palaa milloinkaan.


Ilta vie mennessään jäljet nuo hämärään,
pois valosta alta silmien.
Hiipuu kuin muistot nää,
muistot niin kipeät,
niitä mä tahdo muistaa en.

Olet lähtenyt sä yöllä täältä pois.


Ethän palaa uudestaan
vaikka kuinka rukoillaan.
En kaivata sua enää saa
ethän palaa milloinkaan.


En osaa lentää, en osaa tähtiin kurkoittaa,
mut sinut pystyn unohtaan.


Ethän palaa uudestaan
vaikka kuinka rukoillaan.
En kaivata sua enää saa
ethän palaa milloinkaan.