se kuollakseen tahtoi vaan mennä, sinne missä on onnellinen.
se kuollakseen tahtoi vaan mennä, siivet ei kanna tietäen.

on kaunis aamu, herään siihen yksikseen.
katselen ulos ikkunasta, se minut vangitsee.
ihmiset vaeltaa vasta tuuleen, kohta minäkin mukana.
istun vielä hetken, nautin hetken rauhaa.

pimeys väistyy valon tieltä, katulamput käy nukkumaan.
näin alkaa uusi päivä, mitä se tuo tullessaan?
lehdet tippuu puista maahan, talvi tekee tuloaan.
jääkylmä tuuli piiskaa, vasten väsyneitä kasvoja.
näen yksinäisen linnun taivaalla, eksyneenä muista linnuista.
yksin on etelään pitkä matka, ei se sinne yksin jaksaiskaan.

silti vasta tuuleen lentää, se ilman ystävää.
kunnes voimat siivistä ehtyy, ja matka kesken jää.

Se kuollakseen...