Yksinäinen kulkija yössä vaeltaa, harteillansa taakka painava
Kylmä viima piiskaa kasvoja kuihtuneita, uurteisia, väsyneitä

Kertosäe:
Ainaista taivaltamista, ikuista vaeltamista
Tahdo vaeltaa en enää mihinkään
En enää milloinkaan, en askeltakaan

Repaleiset vaatteet, silmät niin väsyneet
Tuijottavat tyhjyyteen, sammuneet

Kertosäe

Ei tälle kulkijalle aurinko paista
eikä sadepilvet päänsä päältä väisty pois milloinkaan

Katselee ikkunoita valoisia, huurteisia
Joiden lämpö hohtaa ulos kylmyyteen
Toivoo että viimein saisi astua sisään
Mutta jälleen kerran ovi kiinni vedetään

Kertosäe