Olen hetkisen paikallani taas, en hetkeäkään liikaa,
olen täynnä painomustetta, liian väsynyt nukkumaan,
joku lentävä sirkuskoira nurkassa häntää heiluttaa,
minä nauran sydämeni ulkopuolelta, sisällä puhaltaa

Jos ihminen saa mitä haluaa, niin ihminen on vainaa,
se ei piittaa seurauksista, oman pitää omanaan,
tämä kaupunki on kuin ihminen, joka kaiken saanut on,
sisäänpäin kääntynyt, kylmä, itsekäs ja tunnoton

Tehtaat vaipuu uneen taas, nuo tehtaat kaiken meiltä pyytää,
vaunut seuraa toisiaan, antaa hetken aikaa unohtaa,
kaupunki ei nuku koskaan

Tänä hetkenä maailma eteeni valkokankaalle heijastaa,
minun elämäni pieninä paloina, ne rakeiksi hajottaa,
vain sade hiljaa piiskaa minuun myötätuntoaan,
ja jatkaa tyytyväisenä, maanista nauruaan.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu