Namedroppingilla introsta tulee mieleen Bo Kaspers Orkester. Biisin adjektiivi on "trevligt". Tässä on jotain Tulsaa ja Clapaa kuitenkin sen verran, ettei tylsyyttä esiinny, kuin nautittavaksi viitekehykseksi tekstille. Tarkoitan minimalistista otetta, ja pikkuärsyttävyyksien puuttumista, osin laadukkaan esiintyjän ja toisaalta tuotannon vaikutuksesta. Lähestymistapa on selvästi ollut se, että tehdään mahdollisimman laadukas ja moderni tausta, jotta kaunis vokaalisuoritus ja hieno teksti pääsevät esiin. Pikkumausteena laadukas taustakuoro on myös hieno lisä sovitukseen, very Clapton kyllä sekin. Jonkin repäisevän tarinan liittäminen levylle voisi tehdä terää, esim. nappaa jonkun kuuluisan yhtyeen soolokitaristin vaimo ja tee teemalevy siitä, vaikka Lasse ja Lehtikeksit. Eka single vois olla "Laila" (nimi muutettu).