Pimeästä metsästä kuuluu vaikerrus hiljainen
joka kantaa sisällään tuskan yksinäisyyden

miks kaikki kaunis hajoaa aina kun sitä koskettaa
ja unelmat virtaan vajoaa ja kauas pohjaan katoaa
eikä kukaan tässä maailmassa kanna kultaista sydäntä
eikä kukaan tästä maailmasta voi yksin selvitä

Kuinka kaunis on tää maa kun musta huntu poistetaan
nyt pieni ihminen vain kantaa tuskaa yksin sisällään
piikkilankaa sydämmiimme täällä kiedotaan
ja kaikki kaunis täältä aina viemäreihin poljetaan

Kuin sokea täällä suunnistan en löydä suuntaa oikeaa
joka puolella kangastuksia ja harhaa usvan seassa
eikä kukaan tässä maailmassa kanna kultaista avainta
eikä kukaan tässä maailmassa löydä sitä oikeaa sydäntä

ota ja maista elämän hedelmää
kunnes sen katkera piikki sun kurkkusi lävistää

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu