Tosi kiva ja korvakarkkimainen! Plasmanesteen pintaan nousee syvältä kuplia ja muita muodostelmia. Luurankolinnut veistävät niihin terävillä nokillaan suoria pintoja. Maa imee nesteen, paljastuu kaunis niitty ja avaruus heristää sille sormea. Avaruus kääriytyy mustan linnan muotoon, siinä on muutama iso pyöreä torni ja ikkunoita. Maa mukautuu linnanpihaksi järjestämällä suihkulähteen ja tuuheita pensaita. Linnassa pidot, tanssia ja laulua. Mutta kellarissa projektori, mistä paljastuu että koko linna onkin vain sen tekemä heijaste. Suihkulähde kuitenkin on aito, ja sen vesi vispaa ilmassa ympäriinsä. Lopuksi vielä kommentti tuulelta.

Tässä on hufvittavaa kitaroinnin ja syntikan osalta, muuten jättää teoksena hieman tyhjä'ksi, siistejä saundeja, selkeästi hyvät tekijät, mutta mikä on biisi, missä on idea? Tämä on niinkuin intro jollekkin, mutta mille ja missä se jokin on nyt? Tän jälkeen pitäis saada jotain.