Rauta ruostunut liukuu
kiven pintaa karheaa
Vuosien väsymys väistyy
terät uuden kiillon saa
Kauan sitten se hukkui
järven tumman syvyyteen
Jälleen tullut on aika
saada saalis omakseen

Suo ahti antimet runsaat

Päreen liekki värjää
rannan kalpean koivikon
Pinnan alle tunkee
tulen etsivän valaisun
Kultaa suomuissaan kantaa
kala valtavan kokoinen
Syöksyy atrain puuvartinen
voimalla lävitse sen

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu