Mä voin lentää, voin mieltä keventää
Mut en sentään, voi uskoo kenenkään
Tiedon hedelmään, jos en löydä edempää
Ajatusten mereltä, siementä verellä
Päällystettyä, tiedolla höystettyä
Voi ote höllentyä, jos saan tehtyä
Työn ja pestyä, pahan ja menestyä
Ei tarviis erehtyä, saatika perehtyä

Yhtään mihinkään, ei tiedon kiviinkään
En nää sisimpään, enkä vois kiinnittää
Niitä kiinnikkään, en ees viiniinkään
En tiedon piiriinkään, kaikki vaan vilistää
Ohi liian lujaa, ei saa kokonaiskuvaa
Ei löydä hiipuvaa, suuren suurta liikkujaa
Joka hivuttaa, perässään kitujaa
Ja myös liputtaa, turhaan lippu tippuu vaan

Pudotessa mietin minne mennä
Mitä mietinkään, kun mä voin lentää
Mitä mietinkään, kun mä voin elää
Ilman, että putoamasta herään

Ennen lensin nyt tipun, kadotan järjen hipun
Viimeisen ja lipun, määränpäänä Titum
Nyt täällä virun, ja tunnen vain kivun
Aloitan uuden sivun, jos löydän vain vivun
Josta se tapahtuu, ehkä voin havahtuu
Jos siten vapaantuu, energiaa varattuu
Et kokemukset karttuu, liian nopeesti varttuu
Vielä lapsena parkuu, samalla teininä karjuu

Lippu on kadoksissa, suunnissa molemmissa
Pienissä suurissa, vaunuissa tuurissa
Ei kehuttavaa muurissa, reikä ja suurissa
Saappaissa hurjissa, elää oloissa kurjissa
Mutta pitää jaksaa, yrittää valttää massaa
Ja etsiä patsasta, suuntaa osoittamassa
Ja myös varoittamassa, että etsityssä paikassa
Ehkä ongelmia vastassa, nytkin elät vastaavassa

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu