kun kuuntelin toiseen kertaan sain paremman käsityksen kokonaisuudesta
paras glassinen tähän mennessä

Onpas varsin jylhän dramaattinen soundi introssa! Tää on ilmeisesti vähän turhan lyttyyn kompressoitu, ja ilmeisesti osittain siksi varsinkin muutamat korkealta menevät soolo-osuudet suorastaan vihlovat korvia ja haittaavat itse musaan keskittymistä.

Biisi on aika lyhyt, mutta ei se mitään; parempi liian lyhyt kuin liian pitkä... Joka tapauksessa kokonaisuus on tasapainoinen ja melkoisen tyylitajuisesti orkesteroitu. Mukavia melodia-aiheita, joskaan ei kauhean persoonallisia tai yllättäviä.

Tuo classical ei muuten ole välttämättä ihan oikea genre tälle teokselle. Ehkä tää ois pikemminkin soundtrack tai jotain? Aika elokuvalliselta tää mun mielestä kuulostaa.