Seitsämäntenä päivänä, unelmoin itseni suureksi, vapaana, kurkottaen kohti aurinkoa, maahan kahlittuna. Vihdoin tunsin itseni, olin ainutkertainen, aurinko ja kuu. Minä olen. Seitsämäntenä hetkenä, unelmoin toisesta ajasta, tähän aikaan kahlittuna, mutta saman auringon alla, tunnen itseni, vaikka en haluaisi. Minä olen. Seitsämän päivää ja seitsämän yötä sinä nukut, minun hoitaessa sillä aikaa puutarhaasi, heräisit jo, tai edes avaisit silmäsi, heräisit jo...