niinpä mulleki jotaki

edelleen sitä mieltä et akustisessa soitossa on sitä jotakin ,herkkää ja kaunista

Puuvillapeltojen fiilis on hyvin vangittu. Akustisesta paistaa kaikki läpi niin hyvät kuin pahat, kunnia sille se on elämää.

Miten mä kuvailisin, soitto jotenkin purskahtelee, taitaa olla tavaramerkki. Tai pitäiskä sanoa resepti. Skitta kuulostaa kyllä sairaan hyvältä, mitä pienistä suhinoista. Laulusta sen verran, että niin kauan kun et usko että osaat laulaa niin et muuten osaa. Tämä on omasta kokemuksesta. Päätät vaan yks päivä, että nyt mä sit laulan tästä eteenpäin ja alat vetämään. Sit se on siinä. Mä faniudun nyt.

mut täähän on ihan jees! tosi hienoa kitarointia... mitäs ihmettä te kelasitte? täähän on ihan pirun jees. faninne.

Tulipas eteen sopiva kappale tähän olotilaan: päätä särkee, nuhaa puskee, kello tulee puolen yön. Ei auta kun lojua sängyssä ja kuunnella bluesia rohdoksi.
Niin ja jotain järkevää kommenttia: Fiilispitoista ja lämmintä soundia. Siinä kaikki.

Miks ihmeessä tällaista on piiloteltu yli vuosi?
Hienot kitaroinnit äänitetty todella ihailtavan hyvin. Ei tää munkaan mielestäni kärsi mistään masteroinnin puutteesta jos nyt ei normalisointi olisi ollut varmaankaan pahasta.
Mutta toisaalta kun on näin pelkistetty hieno tulkinta, niin dynaamiset vaihtelut voivat ollakin suuremmat kuin jossain puristellussa listahirmussa.
Todella nautittava kuunteluelämys ja voksutkin toimi aivan ookoo!

tuli aika hassu fiilis tota lauluu kuunnellessa, aika mystinen,
bluesia kerrassaan......:D

Se on paskamaista, kun ei saa unta, mutta elä hyvä mies yksin vehtoo...
Yksinolemiseen voi löytyä vaihtoehtoja, mutta usein pitää itsekin jotain tehdä sen eteen.
Kiva kuitenkin, että Aimo J on pusannut uutta matskua. Eikä siinä ollut paljon vikaakaan, vaikka niin yritit väittää. Blueskitara on kiva kitara.
Go man go!