Musta Seita

verestäkö välittäisin
sanoistako suunnittelen

virtaa
vierii päälaelta
sotkeutuu sananparteen
selityksen haljuun varteen
verta käsilläni

repeytyy silmä kuopastansa
nähnyt liikaa kyllästynyt
suusta se saa uuden luolan
runonluojan suojakuoren

katsomaan ei kukaan käske
katoan kuin silmä suuhun
musta seita vereen hukkuu
sanan arvo täällä painaa

katoatkos katsomasta
kielelläsi vääntämästä
lorujasi lausumasta
ellet niitä punnitse