ryöstäytyi aika hurjaksi. alussa pianon särkyminen oli tajuttoman kaunista. ihmisen ruumiintoimintojen aiheuttamat äänet (tässä kappaleessa hengitys) tuovat aina kuuntelijan lähemmäksi kappaletta. se tuntuu lämpimältä kuin kakka housuissa mutta positiivisella tavalla. jäi lyhyeksi, miksiköhän. en tiedä mitä odotin, mutten ainakaan ylivahvaa bassorumpua. ja tuo tuskallinen äännähdys.. kun saa kuulla tällaisia miellyttäviä ihmisläheisiä soundeja, tietää saaneensa korkealaatuista haavamusaa.

MUlle tulee väkisinkin mieleen toi Beethoveni piece für Eliselle tästä mieleeni. SE on niin vaikutava kokemus.
Mä kuvitelen Haavan itse tekemässä tätä für Eliseä.