Yks-kakkaa-kaks-kakkaa ... banjo eikä muuta tarvittakaan :D

Onpas rento meininki johon tuo kanan pulputus sopii aivan mahtavasti. Ei kana näin hauskalla meiningillä kovinkaan kauaa yksinään ole. Kotoinen fiilis ja jälleen kerran kaikki instrumentit taipuvat halutulla tavalla kokonaisuuteen sopiviksi. Tuotannostakaan ei löydy mitään valittamista.

Harkitsin joskus kitaran kaulalla ja kielillä varustetun banjon ostamista, mutta eihän siitä onneksi mitään tullut; sehän olisi jäänyt kuitenkin pelkän kompin hakkaamiseksi.

Takaisin asiaan: Tämä oli hauskempi kuin itse Vanha Isäntä joten siitäkin kiitettävät pinnat.

"O'boy where art thou..?" olen joskus kysellyt mielessäni, ihmetellen missä bluegrass genre? No, tämä taitaa olla se ladun avaaja, ja hyvä niin, jos tällä saatiin "hilipili" homma käyntiin. Harjoitelma tai ei, mutta jälleen uudenlaisen Frank Boban saimme kuunneltavaksemme. Monipuolinen Sälli!

Saundillisestihan tämä on äärimmäisen kaukana esim. surf-musasta, mutta samalla alleviivaa amerikkalaisen rytmimusiikin, mustien orjien bluesista (..joka syntyi afroamerikkalaisen hengellisen musiikin, työlaulujen ja valkoisten britanniasta tuomien balladien pohjalta..) lähtöisin olevan tradition monimuotoisuutta.

Ennen kaikkeahan tämä on hulvattoman hauska! En ole eläissäni banjoa sylissäni kannatellut, mutta tämän kuultuani olisin valmis kokeilemaan tuota rumpukalvon ja otelaudan hauskan kuuloista ristisiitosta. Viulunkin sieltä bongasin harpun lisäksi, ja iso viulu näissä täytyy tietysti olla hoitamassa matalataajuusosastoa. Kokkeliin lisättynä muusikomme itsensä synnyttämät kotkotukset ja yskökset, niin sanoisin teoksesta, jollei nyt bon appétit, niin yeehaaw nyt vähintäänkin!! :-)