On viimeisen kerran lyönyt sydän heikkouden
Viimeinkin aukaissut ranteet yksinäisen
Taas tuskan nauttima sairas mieli tyydytyksen saa
Astuen ikuiseen pimeyteen ja hukkuen mereen tuliseen
Vain veri jää
Siihen mistä sielu pakenee
Siihen mihin ruumis
rappeuttuu...
Tämä vitun säälimätön ahdistus on vain näiden vuosien odotus
Ja kun taas elää saa on kuitenkin taas aika kuolla
Vain ruumis jää
Siihen mistä sielu pakenee
Siihen mihin veri
hyytyy...

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu