Historia: Ekofissio 1998 - 2003 Ekofissio sikisi joskus keväällä 1998 Allekirjoittaneen (kitara / laulu), Ninnin (basso) ja Lauran (koskettimet / laulu) voimista. Sinänsä hassua ilmoittaa tämä alkuperäinen kokoonpano, sillä se ei saanut yhtikäs mitään aikaiseksi, kuin minut ostamaan rumpukoneen ja aloittamaan voimakkaasti biisien teon. Treenejä kovasti suunniteltiin, sain Ninnin opetettua soittamaan bassoa ja lähetettyä Lauralle lyriikat, mutta siinä se, ei muuta. Bändi toimi ensi alkuun nimellä Kajo, johon vihastuin jatkuvasta Markus Kajoon liittämistä, joten pienellä sanaleikillä saimme bändin nimettyä Ekofissioksi. Ekofissio (nimenä) siirtyi takavasemmalle, kun amis-vuosina (1998-2003) sain runsasta angstia paikallisilta suunsoittajilta ja polkai sin yhden miehen bändin, jota nimitin liimaosteriksi. Tein biisejä silkasta määrästä, tyyliin kaksi lausetta ja kaksi riffiä (esim. JoskusSitten...). Liimaosterilla kovasti suunnittelin yhden kasetin tekoa ja jättäväni homman siihen. Sain taas jostakin potkua perseelleni ja muutin bändin nimen Pohjoisliitoksi, joka toimi jollain sellaisilla tasoilla, että yritin sekoittaa jotain psykedelia-lyriikkaa, black-metallia ja sekunda-tyylistä punkkia. Tavoitteeni olivat varsin pieniä, ei mitään, korkeintaan sekundaksi cd-r kokoelman perään. Biisejä tein tiuhaan tahtiin, kirjoittelin lyriikoita vihkot täyteen ja kaikille pikkulapuille ja monisteiden toisille puolille mitä pyöri opiskelun ohessa. Kesällä 99 päätin vihdoin ryhdistäytyä ja tehdä sen perkeleen demon. Olin juuri ostanut neliraitaisen 100W PA-nupin ja siihen kaiuttimet. PA-kamoissa oli liitäntä nimeltä Line-out, johon tajusin tunkea pienien karvaperse liitosjohtojen avulla kasettidekin kiinni. Raita-1=kitara, raita-2=mailaan teipattu halpa-hallista ostettu mikki, raita-3=rumpukone. Pienien tasojen etsimisen jälkeen vihdoin paukaisin recin päälle, rumpukoneen päälle, soitin kitaraa ja kirjuin kipeät asiani mikrofoniin, ensimmäisen biisin nimi taisi olla Lumiukko. Sain tehtyä kahdeksan biisin demon (jota ei taida olla missään... toivottavasti). Kyseinen musiikki oli täyttä paskaa, mutta sen arvoina taisikin vaikuttaa enemmän laukaisevat tekijät. Pohjoisliitossa oli enemmänkin miehistöä ja enemmänkin äänitystä myöhemmin, mutta se tuskin on edes mainitsemisen arvoista. Pohjoisliitto tuhoutui muutamista, lähinnä allekkirjoittaneen vitutuksista, kuoli ja haudattiin. Muutto Haapajärvelle (eka oma kämppä) toi pientä apua musiikkitouhuihin. Kun Jake melkein asumaan meillä ja pidimme omaa uhkapeli-iltamaa, teimme kotikuvaus leffoja (heh heh), ja äänittelimme jotain hyvinkin sekavaa ja omituista jazz, metal, punk, rautalanka, dubbaus paskaa. Kyseisen toiminnan nimeksi annoimme FuckCasino (nimellä ei ole mitään yhteistä intressiä saman nimisen nettisivuston kanssa). Olin toisena laulajana bändissä nimeltä Malignus (yhden studioreissun ja parin keikan verran vaikutin bändissä, mutta poistuin riveistä joidenkin ristiriitojen takia). Ja kaiken maailman henkisten sotien, tuhansien viinalitrojen ja suunnitelmien jälkeen keväällä 2001 aloitin jälleen äänittämisen yhdenmiehen voimin (naapurini Hannu Hauen inspiroimana, ei niinkään musiikillisesti, vaan intohimo musiikkiin). Otin pölyttyneen rumpukoneen esiin ja panin Laukaus Purkaus sessiot pystyyn. Äänitin 10 biisin tuloksen tietokoneella, joista 6 kpl oli varteen otettavia ja toteutin jo kauan haaveena olleen 7". Kaikessa pelossa ja tietämättömyyksissä halusin tehdä pienen painoksen ja erottuvan levyn, joten tulokseni oli 100kpl heavy juilkaisuna (eli paljon paksumpi levy). Kansina oli yksipuolinen kopiokoneella kopioitu leikkaa & liimaa tyylinen A3. Musisoinnissa käytin juuri oppimaani soitinta, huuliharppua. Pidin vahvimpana puolenani bassoa, sillä olin opetellut sormin soittamaan kuvioita ja sävellystä tein melkoisen spontaanisella tavalla, eli sävelsin ja äänitin. Sessiot taisi kestää vain muutaman päivän. Lopputulos on niin ihastuttanut, kuin suututtanut muita. Itse en oikein vieläkään tiedä, että miten suhtaudun tulokseen. Levyn arvosteli Toisessa Vaihtoehdossa nro. 142 (9/01) "nimimerkki-(m)" näin: "Tässä istuin, enkä kai muuta voi. Hieman - tai hetkinen hetkinen - erittäin hämmentävä paketti tämä Ekofission EP. Kannet on A3-kokoiset kopioidut ja näyttävät sotakuvineen ja leikkaa-liimaa tyyliltään erittäin halvalta punkilta. Toisaalta kansista löytyvä kuva on erittäin black metal-henkinen. Niin ja bändi on tässä tapauksessa vain yksi mies. Ja se musisointi on... vähintäänkin vaikeata luokitella. Huuliharppua löytyy runsaasti.. rumpukonetta ja bläkkistyylistä laulua. Musiikki menee jostain punkin tyylisestä, skan kautta uh.. paremman puutteessa käytän sanaa pop. Molempien puolien viimeiset biisit kuulostaa parhailta. Ainakin tuli todistettua se, että kaikki levyt mitä meille lähetetään eivät kuulosta samanlaisilta. Sanoituksia lukiessa huomaa, että valtio ja armeija vituttaa kovasti. Niin kai montaa muutakin... Voin sanoa, että minut on täysin yllätetty, kalikalla otsaan heilautettu..." Olin tuon arvostelun lukiessani muuttanut armaani kanssa Seinäjoelle. Suoritin tuolloin sivaria Keskussairaalassa ja oli kiva saada tuolloin kaiken vitutuksen keskelle välillä jotain hyvää arvostelua, ja se iksi minuun taas hyvin kovan luomiskauden. Säveltelin taas paljon ja koetin saada Seinäjoella rivistöä lisää bändiin, mutta nekin sortuivat aika paljon minun saamattomuuteeni. Sivarin jälkeen asuimme vielä vuoden Seinäjoella. Koko vuoden ajan yritin tehdä jotain, mutta pääni aina iski takaisin (yhden miehen bändin pitäminen on muuten harvinaisen vittumaista), deletoin kaikki teokset ja aloitin alusta. Teimme muuton takaisin Haapajärvelle ja mein kesäksi duuniin. Tarkoituksenani oli saada senverta rahaa käteen kaikkien laskujen jälkeen, että saisin julkaistua mazkua. kesällä pestasin bändiin Jaken, jonka kanssa pidettiin myös pienin huumori-ottein bändiä nimeltä Diskantti. Elokuussa loppui duuni ja yllätys yllätys, mitään ei ollut jäänyt käteen paitsi lomarahat. Päätin että nyt on aika alkaa touhuun. Jakella oli piakkoin alkamassa sivarikurssit Lapinjärvellä ja sovimme, että siksi aikaa otan hänen tietokoneen lainaan ja teen sillä sessiot. Viikossa kasasin arkistoista biisejä ja tein uusia, äänitin ne ja viikonloppuna Jake sai soitella bassot niihin. Seuraavan viikon väskäsin joitain muita äänitelmiä (Diskanttia? Ekofissioo?) ja viikonloppuna huudeltiin sanat. Tein jongin sortin masteroinnin (tuskin edes tajusin mitä se meinaa), poltettiin levyt ja Tsekkeihin painoon. Tuli Käsi joka linkoa pyörittää 7" (painos hurjat 200kpl), kannet tulostin laser-printterillä. Kannen kuvat olivat tarot-korteista skannattuja kuvastuksia (suurten salaisuuksien Torni etukanteen ja takakanteen Hirtetty, Intohimo, Paholainen ja Ylipappi), joilla koetin symboloida levyn sanomaa (Torni symboloi jongin sortin tuhoa) ja samalla viestittäen, että miten on mennyt (Hirtetty symboloi jähmettymistä), miten menee (intohimolla, kuin Laukaus purkauskin... Paholaisen laitoin aivan vain siksi, koska se on hauskan näköinen vietteineen ja Ylipapin silkkaa opetusta sille). Levy sai myös hyvän arvostelun Toisessa Vaihtoehdossa, joka kyllä laittoi allekirjoittaneelle painetta tulevasta, sillä olimme marraskuussa saaneet bändiin pestattua Maken toiseen kitaraan ja Herkon rumpujen taakse. Iski pieniä paineita, sillä peloksi tuli se, että bändiltä saatetaan odottaa liikoja. Muttapa joo, en mene pidemmälle tässä kirjoituksessa, sillä vuosi 2003 loppuukin juuri. Rekku Rakkaus 31.12.2003. Historian jatko-osa tuli, mutta en tiedä missä menee. Tuli yksi paska ääninen 7" tehtyä. Pari keikkaa ja lopuksi kunnon rumpali pestattua bändiin. Äänitti yhden demon, mutta lopetti suht hiljaiseen. Saamattomuus oli pahin pahe koko bändissä. Ja lopuksi vielä pitkä välimatka. Bändi lopetti toimintansa 2007