That fine line from your ear...

16:37

Biisin koko nimi: That fine line from your ear to your chin (is not so obvious anymore). Näyte Docin ja Lena Selyaninan albumilta "Noble, Sentimental & Ambient Waltzes" (Musictrade MT008, maaliskuu 2006). Tämä albumi sai inspiraationsa Maurice Ravelin sarjasta valsseja pianolle. Musiikki on pohjaviritykseltään tummaa meditatiivista ambienttia, jonka päälle Lenan sielukas ja koskettava piano rakentaa omat tarinansa ja äänikudoksensa. Ravelin valsseissa on luonnostaan tietty draamattinen pohjavire; tätä draaman läsnäoloa syventävät huokaukset, äänet ja kuiskaukset Wim Wendersin, Ingmar Bergmanin, Krzysztof Kieslowskin ja Andrei Tarkovskyn ylevistä ja ambienteista elokuvista.

10.00   1359 kuuntelua

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

odkid 23.05.2006
Uhkaava, yksinäinen ja lohduton maisema. Huomattavasti kylmempi maailma kuin tuo I used to talk to you all the time... Rypyt otsassani syvenevät tämän myötä varmaan jonkun vuoden edestä, jotain niin vakavan alakuloista tässä on. Erinomaisesti toteutettu. Liikkuva, pehmeä pimeys sekä maailmasta ja asioista vieraantumisen tunne olivat vahvasti läsnä.
0   +1 +2
 
Haava 17.05.2006
Juuri sellainen hyvä synkempi ambientti kappale, joak ei kuitenkaan valu dark ambientin säröisämmälle puolle, mutta joka hipoo sitä rajaaitaa turvallisesti ambientin puolelta... No joo... Se genreistä... Tämä etenee niin mahtavan häiriintyneeksi että ei mitään rajaa... Piano toimii tässä biisissä satakertaa tehokkaammin kuin "I used to talk to you all the time...":ssa dynamiika ja vaivautuneisuus elää terän päällä ja hengittää kuuntelijan kasvoille. Jos tästä biisistä ei fanonappi natkahtaisi, niin ei mitään.

Aivan saatanan hyvä veto. Jos antaisin arvosanoja, niin tämä saisi ison numeron.
0   +1 +2
 
10
sumuhenkilö 25.03.2006
Huikeaa visiointia, nerokasta maalailua äänillä. Musiikki pistää myös kiinnostumaan lähtökohdistaan, elikkä Ravelin valsseista, jotka ovat olleet ilmeisen inspiroiva voima tekijälle. Erittäin herkkää ja tiedostavaa leijuntaa, tässä liikutaan vyöhykkeen syövereissä, kuten Tarkovskyn Stalkerissa ikään. Olennaista musiikkia, jossa voi melkeinpä asua. Sikäli kun kyseessä on duetto, musiikissa on kyetty säilyttämään yhteisen musisoinninkin tuoksinassa tasapaino itse perusjuonteen suhteen. Musisoijat tuntuvat olevan hyvin samoilla taajuuksilla soitossaan. Perinteiset taidemusiikkivovahteet suodattuvat tähän vyöhykemaisemaan mainiosti. No, pitemmät puheet eivät tässä auta, parempi siirtyä vyöhykkeen totuuskysymysten äärelle...
0   +1 +2
 
10
Michikawa 24.03.2006
Vahva ja unenomainen äänimaisema, joka todella tuo mieleen Tarkovskyn elokuvat ja Lynchin painajaismaiset tunnelmat. Herättää vahvoja mielikuvia ja tuntemuksia. Itselleni tulee mieleen pimeydessä välähtelevät valot, asfaltti ja vanhat, hylätyt rakennukset. Kuiskaukset luovat oman tunnelmansa ja puolenvälin kieroutuneet ja mutkalle väännetyt pianokuviot rakentavat kuulaita, moderneja jännitteitä. Todella kaunis ja eheä matka halki päänsisäisten maisemien. Upeaa työtä!
0   +1 +2
 

Viimeisimmät kuuntelijat