Tuo uus kuva tuossa projektisivun yläkulmassa (Kaisaniemenkatu by night?) sopii tämän biisin kanssa todella mukavasti yhteen.
Öinen tunnelma ja nopeutettu videokuvaus jossa autojen ajo- ja jarruvalot luovat pitkiä valojuovia mustan märän asfaltin ylle..

Hienoa voksujen käyttöä ja kun tiedän hieman biisin tekotaustoja, niin osaan arvostaa esim. tuon wah-soundin synnyttämistä.
Bassoa on käytetty lähes kaikkeen uskomattoman luontevasti ja nuo organ-soundit tekevätkin tästä lopulta täydellisyyttä hipovan kokemuksen.

Mä pidin erikoisesti tosta skita-obligaatosta taikka kutsuiskohan sitä vampiksi? ja laulusta(?) - siis siitä röhinästä alalrekisterissä.Leonard Cohen numero kakkonen sä oot.

Wau... Siinä 3 kirjainta, jotka kuvaavat täydellisesti olotilaani! En ole kovin montaa kertaa tällaiseen... Hämmentävän kaunista...
Uskomatonta, mitä kaikkea bassosta voidaan repäistä. Vaikka kuvio toisti samaa, se on silti upeaa! Sitä paitsi, biisien monipuolisuus on yliarvostettua. En toki sano, että siinäkään olisi mitään vikaa, mutta kuvitellaampa esim. housea, tai teknoa, tai mitä tahansa näihin liittyviä kategorioita! Taidetta sanon minä!
Ja nyt kun olen sulavasti eksynyt aiheesta, voisin näyränä ryömiä takaisin. Eli kuten tuolla aiemmin sanoin(juu juu, lukekaa vaan sieltä rivienvälistä. Jep, juuri sieltä!), aivan uskomatonta revittelyä! Ja juuri tuommoinen möreä tulkinta oli täydellinen tähän. Kuvitelkaa nyt jotain pellavapäistä Håkania laulamassa tätä...Ei, näin on hyvä! Niissä väliosuuksissa hieman kyllä hämmennyin, koska luulin että vaihoit saksan kieleen! Onneksi kuulin väärin...
Siel oli vissiin joku synakohta, joka oli kuin Alicia Keysin Fallin' :ista. Tuskin tarkotuksellista...
Oho, tästä tulikin romaani. Juu, mutta kiitos ja anteeks, ja kuten minulla on tapana sanoa: LISSEE!

fucking A täähän on sika hyvä, uppoaa tosi hyvin.