Tämä on taidetta. Ajantaju meni, en tiedä alkoiko biisi alusta jossain vaiheessa. :) Pitää kokeilla soittaa tätä joskus vähän kovemmalla.

Mitä helvettiä? Joko se loppui? Mun sydämentahdistin laukesi kirurgin käsiin ennen asennusta jo pelkästään siks, että kuuntelin mielessäni tätä biisiä. Kivaa.

vaappuu ja horjuu, mutta pysyy pystyssä ilman tukea! asiallinen atmosfääri!

väitän, että tämä on jokin biisin pätkä josta on leikattu kaikki yli 100 hertsin äänet pois - hidastetttu - ja sitten luupattu.

Kuulostaa ihan Haavan Lo-Fi estetiikalta.

Viihdytin itseäni ensimmäisen viisiminuuttisen ajan lukemalla muiden kirjoittamia kommentteja biisistä. Havun kommentti oli kieltämättä hauska, siitä välittyi jotain jota harvemmin välittyy.

:D

:D

Mielestäni tämä toimii. Toi filli jokseenkin hillitön ja progressiivinen. Yleensä yritän aina laskea tahtilajeja oudoissa rytmeissä mutta tässä en jaksanut edes yrittää. Soundivalinnat ovat jokseenkin täydelliset. On minun pakko tuo toinenkin biisi ladata.

Joku voisi kysyä, minkä helvetin takia minä istun kello 03:21 koneella kirjoittamassa kommenttia biisiin jonka tiedän luuppaavan yhtä luuppia koko 15 minuutin kestonsa ajan. Mutta päätin että kuuntelen tämän kokonaan. Ei tämä hittibiisi ole ja tuskin tulen tätä koskaan kuuntelemaan uudestaan, mutta en minä voi kyllä väittää että tämä mitenkään epämiellyttävää kuunneltavaa olisi. Minä pidän toistosta. Joskus hauska idea on hauska vaikka sen toistaa sataan kertaan. Aika usein huomaan olevani yksin tämän ajatuksen kanssa toteuttaessani sitä käytännössä.

Oletteko koskaan kokeilleet istua koneella 3 viikkoa putkeen, poistuen vain muutaman kerran, yhdeksi viikonlopuksi festareille, pari kertaa viikossa bänditreeneihin, pikavisiiteille kauppaan ja pariksi illaksi savuisiin baariin? Jälkimmäisen hyöty asiassa josta aion puhua, on ainakin pyöreä nolla. Homman nimihän on se, että kun istuu kolme viikkoa putkeen tietokoneella musaa vääntämässä, niin silmiin alkaa sattua. Silmäni näyttävät kuulemma olevan tavallista syvemmällä päässä ja myös punoittavat. Yksi suuri syy siihen on mikseri.net. Ja teoksellanne te edesautatte tämän tilanteeni kasvamista suuntaan johon se kyllä muutenkin olisi menossa.

Noniin. Siispä silmiäni kirvelee ja siitä huolimatta taistelen tässä koneella kuunnellakseni tämän teoksenne loppuun. Hienoa ettette ole lähteneet turhia kikkailemaan vaan viemään homman kunnialla loppuun saakka. Laitoin muuten juuri tuon toisenkin biisinne lataukseen, sen tosin jätän jollekin toiselle yölle.

Yksitoista minuuttia mennyt. Kuten aiemmin totesin, tuskin koskaan tulen tätä uudestaan kuuntelemaan, joten pitää nauttia näistä alle neljästä minuutista joita meillä on yhdessä vielä vietettävänä. Oloni on jokseenkin haikea: Kuin pitäisi jättää hyvästit vanhalle ystävälle kun tietää ettei tule tätä koskaan enää näkemään.

Toi filli on mukaansatempaava.

Hetkeksi keskittymiseni herpaantui. Mutta palasi jälleen. En vain tiedä mitä enää sanoisin, kun kaikki on jo sanottu. Kai voisin pitää kiitospuheen.

Kiitos Max. Kiitos Visa. Tämä oli kaunis teos.

Tota. Jos teen testamentin nyt ja ilmoitan että tämä kappale on soitettava hautajaisissani, niin onko se toteutettava? Sopiiko se teille? Mielestäni se olisi jokseenkin riemukasta. Toivottavasti tämä sallitaan. Itse asiassa: Minä velvoitan teidät. Jos kuolen yllättäen, teidän on otettava yhteys omaisiini ja printattava tämä teksti heille. Minä VAADIN että tämä biisi soitetaan hautajaisissani. Jollen ole sitä ennen jyrännyt sitä jollain toisella biisillä.

Nyt se loppuu. Hei hei.

Nyt se alkoi alusta. Yhden biisin repeat toimii, biisin alusta-alkamista ei huomaa.

Nyt menen. Rakkautta.

Havun kommentti oli aika tyhjentävä...

Kristus. En tiedä, onko tätä tehty vakavissaan, tai onko tämä silkkaa vittuilua, mutta minä pidin tästä. Kun tajusin, että biisi looppaa tuota samaa kuviota koko kestonsa ajan, ajattelin että "Vitun nerokasta". Tuo kyseinen kuvio on kaikessa epäloogisuudessaan ja bassovoittoisuudessaan todella kova. Taustalla kuuluu omituista huojuvaa ääntä, joka tuo biisiin sen lopullisen perverssin fiiliksen. Filli kuulostaa tunkkaisen soundinsa ansiosta mahtavalta. Ainoa miinus on tuo jokaisen bassopieraisun jälkeen kuuluva napsahdus.

herranjestas mitä hunajaa kaikille aisteille...miulta tuli kakka housuun kun aattelin, että tämän vielä kerkeen kuunnella ja sitten menen...mutta kun biisi loppui, en enää välittänyt, olin saavuttanut nirvanan..oisit saanu kympin, mutku ei ollu vessapaperiakaan

Mukavan junnaava kappale :f

Jos tämä kappale olisi rakasteluasento niin se olisi ehdottomasti anaaliseksiä. Älä kysy. En tiedä itsekään.

aah.. bravo! tämä on hunajaa korville..todella pehmeää. Noi naksahtelut on loistavia. biisi olisi saanut olla vähän pidempi...aika braindancahtavaa!

26.10. tulisi julistaa viralliseksi musiikin ystävien suruliputuspäiväksi.

Jaarli on niin huono, että se huonoinkin Mikseri-hoppari itkee verta.

Vain tyhmät masokistit kuuntelevat tämän loppuun ja painavat uudelleen playta — viilteleminenkin on älykkäämpää.

Pullistuma on parasta Jaarlia.

Näiden toteamusten jälkeen on aika siirtyä itse kommenttiini. Olettehan kuitenkin ansainneet edes jonkinlaista palautetta tästä teoksestanne. Kuuntelin tämän ensimmäistä kertaa tuona pahaenteisenä julkaisupäivänään. Olin ihkaensimmäinen kuuntelija, mistä olin hurjan ylpeä. Minulla oli ihan hauskaa. Junnaava äänikollaasihan oli kuitenkin ihan vekkulia kuunneltavaa jo muutenkin ylienergiseen iltapäivään. Minulla oli jopa niin hauskaa, että kuuntelin kappaleen vielä pariin kertaan uudelleenkin. Eräänlaista hauskaa masokismiahan tämä kai on.

Tuossa vajaa puolisen tuntia sitten palasin hetken mielijohteesta artistisivullenne ja kuuntelin kappaleen uudelleen. Olin jo ennättänyt unohtaa, miltä Pullistumanne kuulosti. Olin jo unohtanut tuon eroottisen sävyn, joka tuossa huojuvassa vonkunaäänessä on. Mieleen tulee etäisesti Aphex Twinin kappale Windowlicker. Yhdessä tuon särkevän bassorätinän kanssa tuo kieroutunut muorunta muodostaa suhteellisen ainutlaatuisen äänimaiseman, jollaista en toivoisi muualla kuulevani. Täällä nämä musiikkiteokset ovat kuitenkin suhteellisen hallitusti esillä. Ainakaan ei tarvitse kauppakeskuksessa kävellessään hiljaa mielessään kirota, kuinka ne paskiaiset kehtaavat TAAS KERRAN soittaa Jaarlia kaikissa mahdollisissa kaiuttimissa. Se se vasta lystiä olisikin: Pullistuma Itäkeskuksen keskusradiossa ihmisiä ilahduttamassa. Mahtaisi työntekijöitä hiukan vituttaa.

Tekniseltä puolelta tätä tuskin kannattaa tarkastella. Epämääräisestä miksauksesta kuulee, ettei tässä olla haettu mitään kaupallista lähestymistapaa. Bassot särkevät ja kaikki on tuhnuista. Toisaalta en uskoisi tämän olevan yhtä jaarlimainen ilman tätäkään aspektia; yleisön miellyttäminen pääajatuksena hiotut äänet eivät varmaankaan loisi aivan samanlaista vaikutelmaa. Tästä tulee todella mieleen seksuaalinen häiriintyneisyys, joka yltää kappaleesta syntyviin mielikuviin asti. Ei niistä sen enempää, jokainen varmasti saa kappaleesta kuullessaan aihepiiristä osansa.

Teosta tarkastellessani herää yleiseltä tasolta mieleen lähinnä pari asiaa: miksi joku julkaisee jotain tällaista, ja miten jollain on pokkaa julkaista jotain tällaista? Ehkä tätä ei ole tehty aivan erityisen vakavissaan, ja ehkä tätä ei ole myöskään julkaistu mitenkään erityisen vakavissaan. Onko tämä kommentti musiikkia kohtaan? Onko musiikki tekijöidensä mielestä monotonistunut liiaksi? Kuulostaako kaikki musiikki tekijöiden mielestä liian samanlaiselta? Ehkäpä kyse onkin pelkästä nykymusiikista? Olisiko mahdollista, että tekijät kokevat tekevänsä vastaiskua nykymusiikille, jota tämä teos muistuttaa vain etäisesti. Ehkä vien tämän ajatusketjun hieman liian pitkälle. Kyse taitaa kuitenkin loppujen lopuksi olla vain hieman vähemmän vakavasta tekotaiteen yleisestä paheksumisesta pilke silmäkulmassa. Sellaisenaan ihan viihdyttävää, jos sellaista sanaa nyt on asiallista käyttää. En oikeasti osaa arvioida, olenko henkisesti tarpeeksi vakaassa tilassa käyttämään tästä kappaleesta adjektiivia viihdyttävä.

Kappale loppui nyt neljännen kerran tätä kommenttia kirjoittaessani. Se tarkoittaa, että olen kuunnellut kappalettanne pelkästään tänä aamuyönä melkein tunnin ajan. Pelkkä ajatuskin puistattaa. Enää en tätä tule ainakaan tämän aamun aikana kuuntelemaan. Kolmannen kerran puolivälissä alkoi raastava päänsärky, joka kuitenkin hälveni neljännen toistokerran loppua kohden. Elimistöni yritti luultavasti viestittää tietoisuudelleni jotain siitä, että tämä ei aivan tervettä ajanvietettä ole. Suosittelen kaikkia kappaleelta toistaiseksi välttyneitä harkitsemaan ainakin pariin otteeseen, olisiko neljälletoista minuutille mahdollisesti olemassa jotain hohdokkaampaa käyttöä kuin monotonisen loopin ja yhden heikon fillin kuunteleminen. Tätä ei voi "popittaa", tämä ei ole menevää, tämä ei ole monotrackia, eikä tämä ole edes erityisen hauskaa. Hauskuus syntyy toistosta ja kuuntelemistilanteen järjenvastaisuudesta.

Kuten olen monesti sanonut: toisto on hauskaa, monotonia on ase. Tässä yhteydessä toisto aiheuttaa satunnaisia naurukohtauksia, pitkään jatkunut monotonia aiheuttaa päänsärkyä. Tämä kappale jättää lopulta hieman hiljaiseksi. Ei tätä voi arvostella tavallisen kappaleen tavoin. Olo olisi jo yhden kuuntelukerran jälkeen hieman liian sekava — puhumattakaan neljästä peräkkäisestä. Olen nyt kuullut tämän kappaleen elämäni aikana seitsemän kertaa, enkä välttämättä halua enää yhtä lisäkertaa. Ei mitään henkilökohtaista, mutta tämän rupeaman jälkeen saattaa mennä hetki, ennen kuin mieleni ja korvani lopettavat vihaamiseni. Ei sillä että olisin tätä erityisen kovalla kuunnellut. Kuulokkeilla toistettuna tässä vain on sellaista tietynlaista läheisyydentuntua, mikä ei ole erityisen terveellistä. Tuntuu hieman oudolta. Ajatus ei enää ole erityisen selkeä. Taidan lopettaa tähän. Tähän on kaiketi parasta lopettaa.

Loppukevennykseksi vielä lista hauskoista http://fi.wikipedia.or... ja totta vitussa vähäisimpänä: http://www.kultakeskus... hauskoja Jaarli-asioita voi löytää Googlen ( http://google.com/ ) kaltaisilla hakukoneilla.

Tää on jo aika uskomatonta hoonaamista. Mukavan pehmeä saundi. Sit sitä jatkuuki ikuisuuteen asti. Täst vois jo sanoo, et on täytetty serveriä aivan turhaan näin monella megalla kun yhdelläkin olisi pärjännyt. Vai tapahtuuko tuossa jotain muutosta? Varmaankin jotain vonkunan muutoksia, mutta hyvän biisin (ERÄS) mittari on, että sen jaksaa kuunnella useita kertoja peräkkäin. Montas kertaa menee Muerto? Eik ni et neljä kertaa ainaki tunnissa.

On hetkiä milloin koira ansaitsee löylytyksen. On hetkiä milloin oma isä kaipaa keppiä anaaliin. On hetkiä milloin Hombre Muerto ja Lobotomia tekevät teoksen, mitkä saa leuan putoamaan maahan ja kaivamaan penaalia. Ei helvetti pojat, tämä on loistava! Niin monta osaa ja niin monta koukeroa, että saa haistaa progekikkailijat rusinoita! Toistuva eroottinen ja jykevä tausta on juuri niin ihana, että voisi tappaa naapurinsa ruusun oksilla ja hinkata kiveksiään naapurin talon seinään. Loistavaa äänimaailmaa! Jaarli on rakkaus!

nyt biisi alkoi... vähän oudosti "pitchattu" (?) ääni taustalla bassopätkinän takana + jonkinnäköinen rumpufilli. siinä se. en ole nyt aivan varma, mutta minkäänlaista muutosta neljään minuuttiin asti ei mielestäni ole tapahtunut. noin.. ja biisi loppuu. ehkä vähän liian monotonista minun makuuni. itselleni olisi riittänyt korkeintaan minuutti tällaista, mutta makunsa kullakin. kuitenkin tämä (yllättävää kyllä) menee hyvin huomaamattomasti taustalla ja sopii myös tämänhetkiseen tunnelmaani. hampaita särkee kun kävin hammaslääkärissä, puudutus ei onnistunut mutta sanoin, ettei satu. vieläkin sattuu. no, mutta kuitenkin liian absurdia minun makuuni, joten numeroa en anna.