Aivan ensimmäiseksi tulee mieleen joku vakavasti haavoitettu ihminen laahaamassa eteenpäin läpi lumen. Lumi narskuu ja raskas hengitys kumisee. Mutta tämä mielikuva väistyy kun rutina ja teollisempi äänimaailma ottavat valtaa. Nousee esiin mielikuvia jotain pimeästä, synkästä tuotantolaitoksessa jossa valmistetaan jotain kauheaa. Tappokoneita, kyborgeja, julmia kokeita...kidutusta, tehdasestetiikkaa, rutinaa, pimeyttä. Mielenkiintoinen ja hengittävä äänimaailma.

Ei voi sanoo muuta sanoo, kun, että onneksi oli playlistissä oikeaakin musiikkia, joka alkoi soimaan heti tän jälkeen. Okei myönnettäköön, että tää "biisi" luo tietynlaista fiilistä. Yleisesti olen kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta tälläinen industrial noise ei mielestäni mitenkään musiikkiin liity. Ehkä jossain pelissä tämä voisi olla jonkun tehtaan tms. tausta ambient soundi. Mutta siis musiikiksi tällästä ei tosiaan voi väittää.

En menis sanoo hyväks. Ei ollu mun makuun.

Tosi hyvä toi kitara ja trumpetti. Suhis khyll aika paljon. HAHAHA Ei ku emmä tiiä :D:D:D: JOO OH!

Kromijalkainen muodoton toukka ryömii läpi mustavalkoisista videoleikkeistä koostuvan viidakon, ohi nopeutetun valtatien ulvoen välillä takaperin soivan hiroshiman hiljaisuuden äänellä. Mustavalkoinen juna, jonka kyljen televisioruutuihin kuvastuu vääntyilevät ihmiskasvot . Kirkuvatko ne? kuuntelen uudestaan, koska se loppui jo. ajoissa, ei myöhään, joskaan ei liian.

Mieltäisin tämän oikeastaan ambientiksi enkä induksi. Mehevänkuuloisia ääniä, kuin kävelisi kovakuoriaisten päällä, tai jokin lihanmylly. Aluksi ihan rentouttavaa kuunneltavaa sitten tulee vähän synkempiä elementtejä kehiin. Outro. Vaikea arvostetava... 8½

Todellakin.... hyvä... yksi ääni oli hieman liian erottuva mielestäni ja se oli se joka... äh... uudelleen kuunneltuna se ei enää tee samaa häiröefektiä kuin ensimmäisellä kerralla. Tämä johtuu siitä, että ensimmäisellä kerralla kuunnellessani minulla oli visio. Tämä visio johti teosta jonnekkin synkemmille ja darkimmille taajuuksille, mutta sitten n. 1:27 kohtalla tuli minut todellisuuteen herättävä ääni... jotain tapahtui ulkona. Se rikkoi oman visioni... mutta nyt uudellleen kuunneltuna kun tiedän jo odottaa sitä... muuttuu kappaleen suunta jo valmiiksi ajatuksissani ja se lakkaa häiriöimisen...

Tämä on mielenkiintoinen ja hyvä indu

Et oo harkinnu joihinki leffoihin tai peleihin taustaäänien tekmistä :D ?? Nojaa iha kekee shittiä.

Jahas, ajattelin että mitäköhän kaitsareissa on tällä kertaa vikana ku rapisee niin vietävästi, mutta se olikin tämä biisi.. Kyllä tää vois sopia esim. ns kauhuleffan coveriksi..

Jännittävä biisi. Odotin koko ajan että mitä seuraavaksi tapahtuu. Tykkään tosi paljon biisin etenemistahdista, se on juuri sopiva. Jos se olisi vähänkin hitaampi, niin tylsistyisin. Biisin antamat mielikuvat ovat tietyllä tavalla omalaatuisimpia mitä olen ikinä saanut mistään biisistä tähän asti. Ihan kuin olisin katsellut sivusta hörhöjen uskonnollisia rituaaleja. Biisin lyhyyden en anna hämätä itseäni, koska selvästikin tätä on tarkoitus luupata tunteja.

Korvat ja mieli nauttii.

Luulie ensin että tää on joku biisi joka alkaa rapinalla ja suhinalla mutta koko biisi olikin sitä samaa hälyä. Saattais sopia leffaan tai lyhennettynä levyn introksi.

Tämähän on aivan kuin painajainen, aivan pelottavaa. Aivan kuin hengittäisi ja keuhkoissa olisi vikaa. Tämä on kyllä aivan mahtava, ei voi muuta sanoa. Aivan karmaisevaa! On kyllä hyvä. Loppua kohden keuhkoista lähtee kaikki roska ja rähinä pois. "Syndänkin" hakkaa kuin vanhalla mummolla.

Upean roskaisella rahinalla alkaa. Odotin (tyhmän tapani mukaan) jotakin rytmipohjaista, mutta sitä en saanut. Sen sijaan korviini rahisi (ja rahisee edelleen) erittäin upeasti luotu tekele. Kohinat, rahinat ja räminät vailla vertaa. Tässä yksin iltaa vietellessäni pimeässä ahdistuu jopa...verhon takana on perkele! Aarrg, se saavuttaa minut, minä...

Vakavasti puhuen, rytmitön soundi ei uppoa minuun kovin helposti, mutta tässä tapauksessa hieno äänimaailma pelastaa paljon. En paljon ole industrial/noise -musiikkia kuunnellut, mutta kyllä tämä on kärkikamaa luokassaan. Musiikkina 7, mutta koska tapani on arvostella kappaleet genreensä suhteuttaen, numero nousee.

Vene hoi!
On helpompikin tapa välittää viesti minulle, kuin hiipiä alitajuntaani ja repimällä molemmista kajareista pärstävärkkiä mikseriruutua vasten oikein KAKSIN KÄSIN! Haamun lailla tuli mieleeni eilinen painajaismainen karaokeilta svengissä, jossa koeteltiin mieskuntoa, sekä armottoman noisen(aka. Aikuinen Nainen), että Miestä Vahvemman Industrialin(aka. Hypyt tuntemattomaan+hellä kosketus)...

Tämän perusteella voidaan olettaa että kipaleesi kiksauttaa suoraan takaraivoon sellaisella magnituudilla että aivot putoaa leuoista valuen syliin ja ahdistus tuntuu viikkojen päästä edelleen järjettömän voimakkaana! Jumalauta miehellä on rändömnoise hanskassa eikä hanskat ole hukkunut tähän päivään asti!

Pidä lippu korkealla!
Ps. Ylistykseni genren ystävänä ei ole liioiteltua, ihana biisi!

Tää on pelottavaa ;D Pistäis joskus keskiyöllä jossain pimeessä mettässä tulee niin ai että:D Hyvältä kuullostaa. kun käyttää tätä toistomeininkiä. Riffien sointukulut onnistu pienistä hairahduksista huolimatta;) no joo. Pistetään ysi.

Mitä hittoo??

Onpas ''pätkivä'' alku, niin minä tätä alkua kuvailen. Vähitellen muita säröisiä ääniä alkaa lisääntyä ja mitä siitä saadaankaan? Helvetin synkkä seos ''taidetta''. Kuitenkin, liian lyhyt, mutta koska tämä on ensimmäinen Truu Industrial- biisi mitä kommentoin, en voisi mitenkään olla antamatt kymppiä. Onhan tämä sentään niin mielenkiintoista kuunneltavaa. Onnea jatkoon!

Hyi saatana oli syvä maisema. Keskellä mustaametsää. Syvä sota. itsetuhoistako? Helevetin vaikuttavaa.

Woude. Kumma kuinka tuollainen repaleinen ääni voi olla nannaa korvalle. Hyvä pätkä.

Loistavaa. Kappaleessa on minimalistisista elementeistä onnistuttu luomaan erittäin intensiivinen tunnelma, jollaiselle on aina nostettava hattua, varsinkin kun tämän tyyliseen musiikkiin kotimaisten artistien kohdalla harvoin törmää.
Äänimaailmasta ja tunnelmasta tuli hieman MZ.412:n vanhempi tuotanto mieleen, enkä pitäisi sitä niinkään huonona asiana, mutta kuten edelläkin jo mainittiin, olisin itsekin kaivannut jonkinlaista irtiottoa, tai vahvempaa teollista elementtiä antamaan sitä lopullista selkärankaa loistavalle kappaleelle, joka tällaisenaan jää vielä sittenkin hieman liian pliisuksi.
Joka tapauksessa ysin arvoinen tunnelmapala, joka saa kaiuttimet vuotamaan mustaa.

Tähän biisiin puree sama arvostelu kuin "Cultivating The Attractor" eli jälleen olet tosi piinaavan äänimaailman saanut tehtyä; äänet lisääntyvät, muuttuvat terrorisoivaksi ja pistävät ajatukset sekaisin. Eli kaikin puolin loistava biisi krapulaan tai naapureitten kidutukseen. Nyt kuitenkin vain pistin itseni tässä kärsimään ja kyllä kannatti; tämä äänimaailma pistää kyllä monet hiljaiseksi ja ansaitsee jälleen kiitettävän numeron. Tämä piina on sairasta ja kaunista, loistavaa kamaa.

No jaa. En oikein pidä industrial musiikista. Melko tylsä mutta hyvin tehty efektit ynm.

Vittivitti... empä olekkaan ton tyyppistä indua kuullutkaan, vielä. Ei menny oikein power electonics linjalle, eikä oikein neo klassisellekkaan, vähän niinku semmosta oldskool vääntöä, mut ei sit kuitenkaan. Aika tiukkaa matskua ainakin tämä kyseinen kappale. Lähettele ihmeessä tota matskua joillekin levyfirmoille (CMI, Freak Animal, jne.) ne vois vaik kiinnostua.

Taas suhisee.
Jos olis elävältä kompostoitu niin varmaan
alkais kuulumaan tällaista ennen pitkää.
Varsinkin jos olis AM-radio mukana.

Vähän pelottavaakin

mitä tämä on? no mitä se ikinä onkaan niin se on valitettavasti karmeaa! en edes kuunnellut loppuun!

Soundit kohdillaan. Itse en noisea pahemmin jaksa kuunnella, mutta tämä miellytti korvaa. Missään vaiheessa homma ei mene liian överiksi. Tähän kyllä vaikuttaa taas se, että pidän kovasti ambientistä muuten (lienee tässäkin tapauksessa Biosphere tuttu nimi). Pidän kovasti. Ilmottaudun faniksi ja annan ysin.

Tämäkin kuullosta ihan mielenkiintoiselta. Soundimaailma on mainio, mutta onko tämä musiikkia? hienon kuuloista kylläkin.

Kyllä mä tän ihan reippaasti laittaisin noise-genreen. Industrial on aika erilaista.
Mutta lajissaan ihan mainio kappale. Ei tästä paljoa käteen jää, mutta ei käy ärsyttämään suunnattomasti, niin kuin 99% lajityypi muista biiseistä, joilla on tapana tappaa kaiuttimet.

Ah. Tunnelma. Tässä kyllä toimii hommat ehkä parhaiten näistä biiseistä. Toi alun huohotus on varsin huvittava; siitä eteenpäin meininki sitten menee häiritsevämmäksi ja häiritsevämmäksi. Vinyylirahina on jopa kaunis.. Kissanraiskausäänet toimivat vitun hyvin, ja kokonaisuutena meteli menee suoraan selkäytimeen. Aiheuttaa fiiliksiä. Tätä käyttäisin mieluusti kauhuelokuvassa taustamusiikkina. Akira Yamaokaan on jotain ääntäsi jo taidettu verratakin, yhdyn.

Hmm, tämähän on keinuvan rytminsä kera melkeinpä reggaeta, vähän hurjemmilla soundeilla vain...

Tällainen on aika erikoista. Haava kihertää samanlaista ropinaa ja likaista soundia. Tämä toimisi loistavasti kauhuelokuvassa.

Groova kuin vinyyli, Vähän yksitoikkoiseksi käy, vaikkakin kasvaa kivasti. Keikan alkunauha? äänikollaasiapa hyvinkin.

Tein niinkuin uhkailin, satuin heräämään yöllä kolmen aikoihin ja yritin parhaani mukaan tilkitä ikkunoita jotta saisi huoneen kunnolla pimeäksi (kesäyöt...), kuuntelin tämän pariin otteeseen ja hitto kun lähti mielikuvitus lentämään. Pitää korottaa arvosanaa, nyt ihan kaduttaa että menin haukkumaan tätä "musiikillisesta näkökulmasta". Tämä tarjosi aika häiritseviä unia, pitää ottaa tavoitteeksi kuunnella nämä kaikki läpi yön pikkutunneilla. Nyt kyllä pitää jo faniutua, aika harvoin löytää tällaisia tapauksia mikseristä.

öh.. Nyt meni hiukan yli.. Ei oikeen tällainen kyllä iske.. kuullosti että olisin laittanut rikkinäisen radion päälle, rätisi sen verran pahasti. En silti rupea antamaan mitään numeroa koskagenre ei minua innosta.

Kyllä. Mahtavaa noisea, faniudun välittömästi. Ei ahdista, vaan tahdistaa. hiipivä, liukuva, kai tämä on sitä musikaalista huumetta tajunnalle.

äänillä maalailemista. en pane pisteitä, koska tämmöisiä on aika vaikea
ainakin minusta panna jonkunlaiseen paremmuusjärjestykseen.

Lo-fi anaglogic geek on jälleen iskenyt kyntensä, ja tällä kertaa olet tuhonnut industriaali genreä lisää.
Mitähän voisin edes sanoa moisesta sopasta..
Kivaa säröilyä sekä äänimaailman väärinkäyttöä kyllä löytyi, bonus siitä sinulle.
Mutta jotenkin tylsä, monotoninen olemus tällä rallatuksella on.
Ainakun pyrin sovittamaan kappaleen johonkin, niin kyseinen sopisi täysin johonkin vakuutusmainokseen, jossa joltain hepulta lähtee pää irti.
Todella hankala antaa rakentavaa palautetta, pahoittelen. =)

Hahaa, tämä todella erottuu keskivertomikserimassasta! Musiikillisestihan tämä on korviasärkevää, mutta ainakin minuun vetosi vahvan tunnelman puolesta. Herätti varsin mielenkiintoisia mielikuvia, piti ihan pistää repeatille. Kokeellisuudesta ja omaperäisyydestä pitää aina antaa plussaa. En oikein osaa sanoa, mikä tästä teki positiivisen kokemuksen... varmaan se, että joka kuuntelukerralla löytää jotain uutta, pitää joskus kokeilla herätä keskellä yötä kuuntelemaan tätä pilkkopimeään.

Tämä on taas nyt sitä "tekotaiteellistap-skaa". Tosin Silent hilliä pelanneena voisi kuvitella tällaisen uppavan taustaksi sellaiseen. Mua kiinnostais kovasti kuulla noise artisteilta että mitä funktiota biisit koittaa toteuttaa koska monesti tuntuu että voi ilman sarkasmia todeta jokabiisin kuulostavan samalta.
Muttamutta, tätä vois kyllä jo hyvällä omallatunnolla sanoa biisiksi, mukana on ulottuvuutta ja äänimaisemaa, oisin toivonu kestoa lisää muutamisen minuuttia ja välille jotain poikkeavuutta / suvantokohtaa.. kun tällaisenaan biisi tuntuu alkavan, kasvavan ja kuihtuvan ja loppu.

Tunnelma on mainio. Hyvin jännittynyt, uhkavaa, odottava. Tämä on semmoinen kappale, jonka jälkeen tapahtuu jotain todella pahaa. Jotenkin tuli Se7enin alkutekstimusiikki mieleen... Jotenkin tämä ehkä kuitenkin tuntuu loppuvan kesken, on niin odottava tunnelma, että jokin kliimaksi tähän tuntuisi kuuluvan. Tuli tuossa mieleeni, että olisi järjettömän hieno jos tämän lopettaisi täysin selkeään pikkulapsen nauruun, joka sitten häviäisi piiiitkän kaiun saatelemana... Noh, mutta se on vain minun mielikuvani. :)

Tuo vanhan levysoittimen surina on ehkä hieman kovalla verrattuna muihin ääniin. Muuten kohinat ovat mainiot. Äänimaailma on muutenkin sitä luokkaa ettei voi kuin nostaa hattua ja tehdä kunniaa. Tuo laahaavilta askelilta kuulostava ääni on aivan loistava. Kun se vielä kovenisi ja selkenisi koko kappaleen ajan, todellakin tuntui siltä kuin joku tai jokin lähestyisi kuuntelijaa ja rupeaisi väkisinkin katsomaan taaksensa, että nytkö siellä on se murhaaja kirveen kanssa seisomassa... Öh, ehkä en jatka tuota ajatusta pidemmälle.

Mutta erittäin hieno tavaraa tämä on.

Ratisee ja rohisee. Hirviö on herännyt koomastaan ja ryömii
viimeisillä voimillaan yli vihaamansa maailmankaikkeuden
ja lanaa kaiken tieltään. Hirviö puuskuttaa ja filmi katkeaa.

Rahinaa ja surinaa koko raha edestä. Ei toimi irrallisena, myy David Lynchille. Rajoittunut taiteellisuuteni aiheuttaa sen ettei tämä aiheuta mitään minussa. Minusta tämä on rahinaa. En tajua, en arvostele.

Aika erikoisia soundeja on käytetty... Mutta musta tuntui koko ajan, ettei tää mee tahdilleen, ja alussa ja lopussa kuului soundien loput selkeästi, lähes napsahtaen. En sitten tiedä oliko se tarkoituskin. Lopputuloksena oli siltikin tyylikkään kuuloinen pätkä, joka sai aivot nauramaan peilikuvalleen.

Juu ei kolahda, ei ollenkaan tämmönen surina. Sori

Ja mitäs tämä on olevinaan? Ööh... Sanoisin, ettei mikään kovin musikaalinen teos... Ehkä en vaan tajuu Genree yhtään tai jotain... Ehkä tää jonkun mielest onkin jotenkin siistii... Anyway... Kutonen tipahtaa...

eihän tää biisi pääse mihinkään, pelkkää surinaa ja mölinää. aijai, ei toimi, ei niin yhtään. =(

Kommentoin just päivänä eräänä jonkun noise-tekeleen (no solvasin, olisi ehkä lähempänä totuutta) ja ihmettelin että jos asioita esittää äänillä niin eikö tuo äänimaailma voisi olla sellainen joka ei tuota fyysistä kipua ja aiheuta kuulovaurioita. Wau. Mä tiesin että se on mahdollista (perhana ois pitäny laitta lottolappu!) Mitään en tästäkään ymmärtänyt, mutta ovelan kuuloisia ääniä tuli korvani rekisteröineeksi. Tämä kehittyi alkurapinoistaan aika etevästi eteenpäinkin. Tälle on ihan pakko antaa kymppi.

Ok... turhan vaikea biisi mulle purtavaksi, mukavastihan tässä rutinat ja pörinät sopusoinnussa jammailee, mutta ei.. ei putoa. -Riku-

Jo kestää skraitan liikkeelle saattaminen:) Ei no... Vakavasti: Ei oikein kolahda kun en ole genren ystävä, jos hard core soundeja haluan, luukutan niitä tempolla 150 bpm hardhousetyyppisistä lähtökohdista. Tämä vuodatus, koska biisi tuli kommenttiringissä vastaan.

kivan synkkää ja ahdistavaa säröä,pehmeästi ;) kivoja viboja aiheuttaa.saatananmoiset soundit alkaa hakkaamaan giga tubeista ilmaa! vittu on syvyyttä.sori jos kiroilen ;).tulee mieleen Nosferatu peli ;D aivan sairaan massiivinen kokemus!

Biisin rytmi tuli oikein loistavalla tavalla esille. Voisi "haitsun" ääntä vähän pistää lujemmalle. Askeleet loivat yleisen rapinan kanssa hienon discofiiliksen. Tanssin alasti juuri tällaisen musiikin tahtiin. Hautuumaalla.

Vänkää kohinaa, mutta kaukana Industrialista... Vinyylirohinan käyttö ns. percussioina oli erittäin toimiva idea!

ei jaksa kuunnella alkua pidemmälle.....................

Jaahas. Biisi ainakin kasvaa koko ajan mitä edemmäs mennään. Alku on mielestäni kuitenkin liiankin yksinkertainen(?) Ikinä en kuitenkaan ole tätä genreä kuunnellut, joten paha sanoa. Tuo rapina on saatu hienon kuuloiseksi. Täytyypi joskus kuunnella tällaista genreä enemmänkin.

Suhinaa ja pörinää vastaan suojaudun korvatulpilla. Jos oli tosissaan tehtyä, niin nostan hattua... Jos oli muuten vaan tehtyä, niin en nosta enkä osta hattua.. :)

Tämä on varmaan ensimmäinen koskaan kuulemani industrial-viisu, josta olen ihan oikeasti pitänyt. Hienoa rätinää, ja todellista tehdashallimeininkiä, eikä mitään paskaa teknoheviä. Raskaan koneiston jyskemisen pystyy näkemään välittömästi silmillään. Soundeihin olisin ehkä kaivannut jotain todella munakasta ja raskasta kolinaa, sellaista tiivistävää ja ytimeikkyyttävää pauketta, joka antaisi teokselle sen todellisen selkärangan. Tällaisenaankin tämä toimii kyllä hyvin ja on juuri sopivan pituinen. Ja ehkä tuo "selkärangan hienoinen uupuminenkin" johtuu lähinnä siitä, että tekeleen kuulee vasta ensimmäisen kerran, mene ja tiedä. Tykkäsin.

Maukasta rutinaa. Aivan kuin joku yrittäisi soittaa vinyylilevyä, ja joku olisi kaatanut mansikkahilloa neulan varteen ja levynpyörittimen remmiin... Kolinat herää henkiin taustalla maukkaasti ja junalta kuulostavat suhinat sopivat äänimaisemaan todella kauniisti. Genressään erinomainen kipale.

Nyt muuten mälläsi niin pahan rinki eteen että huhhuijaa.
Tämähän on kuin vähän rauhallisempi noise, josta tajuan ihan yhtä vähän. Tämä näyttikin olevan Veneen biisi, joten.. eikös herra ollut noise-suuntautunut?
Lähinnä mieleen tulee joku elokuvan ääni tai sitten rikkinäinen ääniraita. En minä tällaisesta osaa pitää/tiedä mitään. Eteenpäin rinki, hii hou. Valitan etten ollut avuksi

Synkkää, niin synkkää. Ahdistavaa. Pelottavaa. Paranti heti fiilistä, kun tuolla ulkonakin paistaa tuo perkeleen aurinko. Laittaa mielikuvituksen liikkeelle, olen jossain tehtaassa tulevaisuudessa. Tässä on kaikki kohdallaan, erityisesti tunnelma. Tämä on täydellinen.

Lähti kyllä niin hitaasti käyntiin, että "Experimental" voisi olla sopivampi genrevalinta. Tai jopa noise. Synkkää tunnelmaa haettiin ja sellainen löydettiinkin, mutta kyllä tähän olisi saatu laittaa kaikkea lisää ja paljon. Lisää vivahteita, lisää häröilyä, lisää ideaa. Hyvä pohja kumminkin.

Käsittämättömän oudon&pimeän fiiliksen jätti tämä tuotos. Mielenkiintoisista aineksista on saatu kasattua hyvin kasvava pläjäys. Ahdistava, kuin olisi eksynyt yöaikaan metsään. Myös Silent Hill-pelit tulevat vahvasti mieleen. Erittäin mielenkiintoinen, eikä todellakaan huono.

ei kyllä iske minuun tämmöinen. mutta genressään paras jota olen tähänmennessä kuullut... oiskohan tää eka vai toinen :)

okei alussa kuulosti ihan hyvältä idealta laittaa noita lumikolan ääniä- ei kuitenkaan oikein innostanut kun vaan jatkui ja jatkui. Ihan ok rytmi ja kaikki mut rasittavan kuulosta. eipä taida tulla tästä säveltäjälle leipätyötä..

Olen täysin väärä ihminen arvostelemaan tätä, joten numeroa en anna. Tunnelma on kuitenkin hyvin painostava, kuin kauhuelokuvasta (bassomatto kruunaa kaiken). Rytmit kenties tehty osittain kävelyäänistä?

onpas jännää, se on kyllä sanottava. hengityskoneessa ollaan...alkaa muuten ottamaan henkeen tällainen. ratinatkin on ihan "aitoja":)

Voi perkele venificus... Sihän taidat olla suosikkini mikserissä tällähetkellä. Musiikkia, joka ei kikkaile. Musiikkia joka ilmentää sitä musiikin ainoaa todellista funtiota, jonka sille todella tahtoisin myöntää. Tunnekommunikaatiota. Tässä ei paahdeta kaikkia kerralla naamalle 1000 kilon voimalla vaan tutkitaan sitä aluetta rauhallisuuden ja raakuuden välimaastossa. Tasaisuus ja epäsäännöllisyys kohtaavat tässä. Konemainen toisto elävillä saundeilla yhdistettynä kaoottisuuteen. Tämä hettää fiiliksiä. Todellakin herättää... Hiipivät ajatukset pyörivät päässäni jokaisella kerralla kun tätä kuuntelen. Ne elävät ja muuntautuvat. Etsivät sitä kohtaa, jonne iskeä. Ne eivät koskaan iske... Ne vain tukailet sitä mitä en itse halua nähdä... Näyttävät tuokiokuvia minulle minusta itsestäni. Tämä saa aikan olon, jossa lakaa odottaa armonkusa. Kaullankatkaisua. Sitä kun kilometrin levyinen paro murtuu ja kaikki pamahtaa kerralla naamalle. Niin ei käy. Tämä kappale piinaa viimeiseen sekunttiinsa asti ja jättää tyhjän olon jälkeensä. Olon, jossa tahtoisi hakata päätänsä seinään, koska se itseassa tuntuu paljon paremmalat kuin se olo, jonka tämä jättää... Kun tätä katsoo 6 tai 7 kertaa kunneleena kokonaisuudessaan, niin tässä ei ole mitään vikaa. Tästä ei saisi muuttaa mitään. Tämä on se mitä tömä on... eli täydeliinen.

Veneficus. Sinä olet paras. Mikseristä ei löydy toista tämän veroista. Orgaanista ja sielukasta äänimassaa, joka todella onnistuu ottamaan pihteihinsä. Tämä sai muuten itselläni aikaisiksi sen saman olon, jonka inspiroimna tein "Jäähyväiset kuolleelle kivelle"-biisini.

Arvosana: 11

Hmm... eipä tällaisessa paljon kuunneltavaa ole. Rätiseekin vielä (varmaan tarkoituksella). Selkeän rytmin ja melodian puuttuessa en pahemmin voi rakentavaa kommenttia entaa muuta kuin sen, että laita ne rytmit ja melodiat tuonne sekaan... Vaikka vain ylikorkeana vinkumisena, mutta kuintenkin =D Keskivaiheilla pyöritään jossain tehdashallissa...

Tästä kumpuaa sellainen omituisen selkäpiitä kylmäävä kauhua tuottava olotila... ihan kuin olisi itse kameran kanssa blair witchissä juoksemassa pimeässä metsässä kamun perässä aiva SILMITTÖMÄN pelon vallassa... Mielenkiintoista. Rehellisyyden nimissä onsanottava etten ehkä tällaista lataisi korvalappuihini, mutta on tällä kunniaa annettava.

hienoja maisemia heti alusta alkaen..!

tää kuulostaa erittäin laadukkaalta sfx:ltä..

oon itse tekemässä portfolio dvd:tä ja jos tää ois oma tekele, soisi varmasti käyttöliittymän taustana : )

Olihan teos.. Tuntui sille että oli pahasti juuttunut johonkin tahmeaan ja yritti päästä irti. Vaikka suolla tarpominen tästä mieleen tulee. Muuta tästä vaikea sanoa kuin mielikuvia minun.. Jylhä tahmea äänimaailma oli tässä.

Industrial sukkaa kyllä useimmiten meikäläiselle paitsi käsi-industrial. Modernin tanssitaiteen taustamusaksi luulisi sattuvan.

Työmiehen raskaat askeleet käyvät pitkin tulevaisuuden voimalaitoksen sähköistä pihaa. Sellainen fiilis tuli mulle.

En oikein ymmärrä tämän tyylistä "musiikkia" joten jätän pisteet antamatta.

Veneficus hallitsee kyllä harvinaisen hyvin tunnelman luonnin äänen avulla. Jo ensimmäisellä kuuntelukerralla tämä aaltomaisesti kasvava ja lopuksi hiipuva industrialteos vakuutti painostavalla tunnelmallaan, mutta vasta kolmannella kerralla koko kappaleen säröinen, häiriöisen valvontakameran kaltainen tunnetila pääsi valloilleen. Tätä ei juuri auta kuunnella hiljaisella, sillä vasta nupit kaakossa tämä teos pääsee oikeuksiinsa.

Varsinaista tarkkaa mielikuvaa tämä ei valvontakameravisiota lukuunottamatta luonut, mutta olisihan se tyhmää antaa mitään muuta numeroa kuin kymppiä kappaleelle jota kuunnellessa syke nousee parinkymmenen yksikön verran. Veneficuksen teoksissa on mielestäni parasta se, että mikään äänen taajuusalue ei nouse häiritsevästi muiden yli muutoin kuin hetkellisesti. Miellyttävän tunteen luo korville tämän tyylinen äänimaailma, vaikkakin tunnen henkilöitä jotka luultavasti olisivat eri mieltä kanssani...

Todella messevää, likaista rapinaa ja rahinaa alussa. Hyvin kasattu elementit päällekkäin. Kehittyy ja kasvaa hyvin. En ole varmaan koskaan antanut minkäänlaista varsin negatiivista palautetta DiversAeonin matskusta ja syystäkin näin! Mainiot, odottamattomat vinkunat tulivat päälle vielä ja muutamat siistit bassohurinat pohjalle.

Biisi ikään kuin purkautuu loppua kohden takaisin alkutekijöihinsä ja olisi varmaan mainio outrona, jos joskus levylle poltat näitä. Meininki oli soundimaailmaltaan kuin Tetsuo 1:ssä, kun ukkeli pakenee sitä perässä saalistavaa cyber-naista ja muuttaa ukonkin lopulta koneeksi.

Eli tässä yks päivä tuli kolme lo-fi/noise pätkää putkeen mulla kommenttiringissä.
Aluksi olin epäileväinen pätkien toimivuudesta, mutta loppujen lopuksi luulen löytäneeni sen kanavan aivoistani mikä välittää tän suoraan sisälle päähäni...