Tässä on tietynlainen luomusoundi ja livemeininki viety ihan päätyyn asti. Instrumentit erottuvat oikein hyvin toisistaan. Jos pitäisi sanoa, mitä genreä biisi edustaa niin ehkä se sijoittuisi jonnekin kantrin ja iskelmän välimaastoon. Soolokitara vetää täysin tyylipuhtaan soolon ja muukin tausta soi komeasti kuten aina. Eihän tässä lausolistia kaivata koska perusmelodia on sen verran pelkistetty, että se sopiikin mielestäni paremmin instrumentaali-improjen pohjaksi kuin laulettavaksi.

Kun luin biisin nimen niin luulin, että kyseeessä olisi jonkinmoinen muistokirjoitus entiselle lemmikille. No, onneksi olin väärässä minkä esittelyteksti + kuva oivasti paljastivat. :D