Hieno biisi. Sanat istuu jälleen kerran loistavasti melodiaan. Aina, kun kuuntelen tän biisin, alkaa video pyörimään päässä biisin tapahtumista. Helppo samaistua.

Kiitoksi kovasti palautteesta! Se aina erittäin tervetullutta ja arvokasta.

Näiden omien biisien höylääminen jäi vähän vaiheeseen kun uppouduin covereiden ja TOP:n syövereihin.

Itselläni on vahvasti takaraivossa juurikin TOP:n tapa tehdä pillibiisejä. Niissähän tärkeysjärjestys on lukemani mukaan Castillo&Kupkan biisiaihio, Garibaldin rummut, Prestian basso, pilliarrit ... vokalisti ja soolofonisti selviävät miten taitavat ... ja viimelopuksi tulevat urut ja kitara, jotka ovat pitkälti komppi- ja tukitehtävissä (mm. taustalaulu). Vähän tämä tietysti ensi alkuun kyrsi minuakin, kun olen enimmäkseen ollut kitaristina (vähän myös basistina, ja hädän tullen jopa urkurina), joten ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat ;-)

Tässäpä kuvastuu oikeestaan Suomen satavuotinen historia (sori mahtipontisuus). Siis tarkoittaen kaupungistumista, ja sitä, että hyvin monilla meistä on maalaistaustaa, ainakin mummolan tai kesämökkeilyn merkeissä. Tarina siis kontekstissa luontainen ja sopivassa kontrastissa pop-soul-funk-asuun puettuna. Joku voisi sanoa että teksti istuu yhtä hyvin kuin se ensmäinen kaupasta haettu rippipuku romuluisen teinipojan harteille, mutta minä en, hra paratkoon, sano niin!

Olitko tähän versioon tyytyväinen? En ainakaan hoksannut 2.0 versiota, tai sitten olen puolisokeakin jo. Tämän miksauksen olit joka tapauksessa saanut hyvin workkimään: kaikki erottui bassoa myöten mukavasti. Urut on näissä paikallaan, torviarreista puhumattakaan. Ja urut tais mennä ainakin paikoin unisonossa pianon kanssa, kiva tehokeino! Aina mä vaan jään niitä skittasaundeja kaipaan, josta kaino anteeksipyyyntö. Symppistä stuffia, sano amerikkalainen, ja samaa mieltä asiasta oon minäkin! 8.5 bojoa!