Kovinkaan moni ei soita tällaista vanhempaa jazzimaisempaa bluesia; tai ainakaan siihen ei ihan joka mutkassa törmää. Hieno ja kiitettävä veto, missä on kaikki elementit just oikein kohdillaan. Biisillä on mittaa, mutta eipä käynyt aika yhtään pitkäksi. Tästä huokuu se, että tekijä tietää on tekemässä.

Rauhoittava fiilis ... illan viimeinen biisi ... enää yksi pari lattialla korva suussa ...bändin urkuri on jo pakannut Hammondit ... Herra Laulusolisti vetää kaljaa rupisessa takahuoneessa ... rööki palaa .. hovimestari ryntää huutamaan, ettei täällä saa polttaa ja pistää lavan sähköt poikki ... viimeinen akordi uppoaa salin peräseinään kuin mattoveitsi mattoon. Huomenna uusi keikka jossain muualla, jumalalle kiitos!

Moi..vanha diggaa kybällä....

Kas kun tulee niin harvoin täällä käytyä, niin täällähän on äänitelty musiikkia. Oikein kivasti soi kitara jos toinenkin. Tuliko kaikki mukaan? ;-) Maltillista ja mukavaa sinisten sävyjen maalailua. Noin kaheksan ja puol, jos arvostella täytyis...

Alku on todella lupaava, kaunista tunnelmointia. Ja alun lupaus pitää koko laulun keston ajan. Jotain koukkua silti kaipaisin, välillä vain uppoutuu jonnekin kuunnellessa ettei tajua kuuntelevansa musiikkia. Toisaalta sen voi kääntää positiiviseksi: se saa haaveilemaan ja varsinkin taiteen kohdalla se on hyvä juttu :)

kevyesti svengaavaa bluesfiilistelyä... .... mukavasti vaihtelua leadkitaran soundissa akustisesta sähköiseen särösointiin... hyvältä kuulostaa mallikkaasti miksattuna.. maukasta kuin Fasun sininen