Hiukkasen jöäykin kinterin askelkuvioita piirrellään lattiaan, niin suloisen suomilattaria, että syän hyrisee ilosta.

Toki biisin latinomeiningissä on puutteita jonkin verran, jotta vallan aidoksi latinoksi voisi kutsua hidalgoa, vaan tunnelma on tärkein. Biisi on suloinen, pirskatin suloinen, en voi muuta kuin heltyä, anatautua ja anttaa biisin viedä, vaikka vähän jäykinkin elkein. Onpahan kotoista menoa.

Kyllä tämä saa kasin kieppumaan lanteillani :)))