Tämä on aivan helvetin hyvä kappale. Masentavaa kuunneltavaa suorastaa. Vokaalit kolahti niin että helähti. Aivan todella, todella hyvää. Voisin lainata Hornan Poikaa:"Ai hemmetti että jo heti alkumetreiltä nousi turpajouhet pystyyn. Tyypillistä fornicatus ahdistusta + sekaan vielä vähän pianiinon pimputusta. Siinäpä vasta keitos jo itsessään. Biisi kautta linjan oli taas sitä itseään eli fornicatus raiskaa ja jättää kylmäksi. Ihan tässä jo alkaa etsimään niitä cipralexejä,ketipinoreja,särkylääkkeitä,keittiöveitseä/jakkaraa ja hirttoköyttä. Tämä saa aina yhtä kylmät vibat mielialasta riippumatta ja hyvä niin. Harvoja tämän alan onnistuneita bändejä ja biisi toisensa jälkeen jaksaa pitää mielenkiinnon ylä. Asiaa!" <- Ei tästä muuta voi sanoa!
Aivan helvetin hyvää musiikkia.

Normaalisti en ole pahemmin depressiivisestä black metallista tykännyt, mutta tässä on sitä jotakin! Synkät melodiat kaappaavat syövereihinsä heti ensimmäisten sekunteista lähtien. Kun biisi sitten lähtee kunnolla käyntiin tuon syntikka intron jälkeen, on tunne jotain niin mahtavaa. Tästä ei vaan keksi yhtään pahaa sanottavaa, loistavaa!

Kyllä mennään niin syvälle sitä vanhaa koulukuntaa päin. Pidän tästä, tämä on rautaisaa ahdistelua. Ainut kritiikki jää laulun alhaiselle tasolle, se olisi voinut kuulua vielä enemmän. Lisää ahdistuneisuutta.