tulee mieleen joku David Lynchin leffa.. nuo äänet kävisi hänen leffoihin varmaan ihan hyvin. Ihan mielenkiintoista.. vaikka sinänsä ei mitään ihmeellistä "biisissä" tapahtunut

KOmmettiringissä Haavaa. Artistin ja genren tietäen osasin tämmöistä odottaakin. En ymmärrä. Tämä ei ole mun pala kakusta.

Ei tämä noise ihan tutuimpia genrejä itselle, mutta mielenkiintoinen äänimaailma saatu luotua. Painostavaa ja melko häiriintynyttäkin tunnelmaa ja lähes vankilamaisia, kolkkoja metallin kolinaääniä löytyy. Hyvät rätinät. :) Silent Hill-meininkiä. Hyvin tehty ja mielenkiintoinen kokemus näin kuulokkeilla kuunneltuna.

Sinänsä yllättävää. Minä joka kuuntelen ties mitä "kirkonpoltto-" ja "kissantappoheviä". Mutta tässä tulee melkeen raja vastaan.
Liekö syynä nuo hyvinkin irriteeraavat panorointikikkailut, vai enempi se, että tämä on genrensä mukaisesti pelkkää hälyä, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin tulee sellainen olo, että tätä ei vaan pysty kuuntelemaan.
Urhoollisesti selvisin biisin loppuun asti, mutta en kyllä pitänyt yhtään. Kai tällaisestakin sitten joku tykkää, vai?

Genre on niin vieras että nyt en osaa sanoa mitään. Äänimaailmana varmaan menee.

Piti kommentoda ja arvostella kolmisen viikkoa sitten ennneku nyt muistin. Silloin nimittäin törmäsin tähän top40 ym listaa selaamalla. Mukavan kauhea ylläri oli. Nyt aamuyöstä jo suorastaan rauhoittavaa.

Jaah, seuraava joka on enemmän makuuni. Välillä kieltämättä alkoi naurattaa, mutta kai se on oire siitä että alkaa sekoamaan. Tässäkin on todella mageita saundeja, joita olisi kiva itsekkin osata valmistaa - noista pannauksista en ole aivan varma, ehkä hieman rauhallisemmat olisivat toimineet myös..

Taiteellista. Se että tämä oikeasti vetää sanattomaksi kertoo minusta onnistumisesta. En vain voi kommentoida tätä, voin vain ottaa sen vastaan ja todetta että se "on".

Hämmästyttävää miten noise voikaan tehdä hyvää korville ja sielulle tässä kulutusmusiikin eroosioiduttamassa maailmassa. Kiitos Haava!
Tällaista terapiaa olen viimepäivinä kaivannutkin.

Tästä ei voi sanoa mitään negatiivista kello 5.30 ammuyöstä, jos jää näin koukkuun kuuntelemaan. Loppu materiaali ei varmaan jätä kuumaksi sekään. Täm on todella jäätävää aanikollaasia. Stereokuvtus on aminio!

Hmmm, varsin jännää. Tunnelmaa tähän tosiaan oli saatu aikaan ja nimikin menee tosi hyvin kohdalleen. Tämä nimittäin aiheuttaa hyvinkin vahvan mielikuvan jonnekin (Ei välttämättä kuitenkaan korvien väliin) telkeämisesti. Vaikka tämä kuulostaakin välillä varsin rosoiselta ja karkealta, tässä on selvästikin tiedetty mitä ollaan tekemässä. Tässä yhteydessä on pakko todeta rutinan olevan kaunista oikein käytettynä.

Rutina kylläkin aiheuttaa välillä sen, että kuulostaa kuin jokin äänilaite olisi rikki. Tosin se kyllä on (ilmeisesti) aivan tarkoituksellista. Saundeista tulee pitkät plussat, ne ovat huikean hienoja ja herättävät monessa kohtaa kysymyksen :"Millä tämä on oikein tehty?" Ja tämähän on hyvä asia -minusta on mukava, että on sellaisiakin teoksia, jotka kysyvät enemmän kuin vastaavat. Jossain kohtaa tuli niitä kohtia, joissa ääni vaihtelee nopeasti kauittimien välillä. En ole aivan varma pidänkö niistä vai en. Kuulokkeilla kuunneltuna ne saattavat aiheuttaa ärtymystä, mutta se on silti hieno ratkaisu, koska näin saundi saa aivan uusia ulottuvuuksia. Pakko kai siitäkin on pitää.

Yleensä olen muuten pitänyt noisea paljon hyökkäävämpänä genrenä, mutta ainakaan tämä teos ei ollut liian hyökkäävä. Täytyy varmaan tutustua enemmänkin genreen.
(Taidanpas kuunnella loputkin teokset tältä projektilta...)

Jääkiekko ottelun aikana iskun saanut pelaaja kannetaan pukukoppiin...

Tämä biisi kuvaa yksinkertaisesti sitä mitä hän tuntee päänsä sisällä...

Mahtavaa...

kun ei ole oikeasti olemassa, ja kaikki katsovat, voi tuntea jotain hämmentävää. se on jotain joka kyseenalaistaa aistihavainnot ja tietoisuuden, mutta näyttää todellisuuden. mutta itse ei ole todellisuuden osa, vaan ulkopuolinen kaksiulotteinen kohde.

(argh, tämä oli tajuttoman vaikea kappale päästä edes jotenkin sisään...)

Tämä kuvastaa myöskin hyvin kauhuelokuvia/ -pelejä. Äänimailmoja, ja -maisemia ilman sen suurempia melodioita, tai mitään, minkä mukana voisi esimerkiksi laulaa.

Hui helvetti... Tää on jo pelottavaa. Yleensä en kuuntele noisea sen rankaisevan äänimaailman vuoksi, mutta tällaisesta 'herkemmästä' noisesta pidän paljonkin. Säröisyys on kiva juttu. Outoja fiiliksiä tähän olet kyllä saanut ympättyä. Oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, oikeassa mielentilassa tämä voisi tehdä jonkun hulluksi. Sen verran rankkoja äänikollaaseja tässä on, että tämä voisi olla vaikka visio maailmanlopusta. Mutta se on jo vähän kulunut aihe, joten ajattelen tämän käsittelevän kuitenkin jotain muuta.
Nuo välillä kaikuvat huudot ovat aika karmaisevia kaiken särinän seassa. Ehkä tämä todellakin käsittelee ihmisen mielen kamppailua itsensä kanssa tai ihmismielen avunhuutoa, kuten tuossa yläpuolella mainittiin, koska se tahtoo päästä vapaaksi, mutta keho pidättelee ja kontrolloi sitä. Kaikki äänet sopivat hyvin keskenään ja ne kuulostavat todella hienoilta kaikessa rujoudessaan. Tätä kuuntelee mielellään joskus kun haluaa fiilistellä kunnolla.

Iskee kyllä tajuntaan hienosti. Tunne pään sisällä asumisesta välittyy kyllä minulle. Jostain syystä en koe tätä pelottavana, tai ahdistavana, pikemminkin hätähuutona. Informaatiotulva, psyyken yliajaminen. Kaoottisuus korostaa sitä ettei ajatuksesta saa enää kiinni, kaikki muuttuu ajatuspuuroksi. Uskon että hyvin puhdistava kokemus on ollut nauhoittaa tämä.

Viimenen minuutti oli parasta. Mä nään tästä painajaisia. siitä 8.

Jännää hämärää synkkää huminaa tai jotain. Välillä siinä alussa kuuntelin onko mun kuulokkeiden johto taas rikki ku tolleen välillä meni vasemmalle ja välillä oikeelle. Voishan tälle antaa vaikka kasin.

Mielettömän upean kuuloinen ja psykoottinen teos.
Tunnelma on heti selvä, en voinut edes lopettaa kuuntelua kerran aloitettuani.
Aivan uskomattoman mielisairas tekele, loistavaa työtä.
Täydet pisteet.

Nimensä mukainen kappale. Yrität tässä nähtävästi kuvata yksilön henkistä kärsimystä onnistuen siinä melko hyvin. Onneksi tämä kestää vain vähän päälle kolme minuuttia. Varsinkin nuo panorointiefektit luovat melko häiriintyneen ja levottoman tunnelman ainakin kuulokkeilla kuunneltuna. Tulee vähän sellainen epämukava olo niinkuin jotain olisi rikki (...kaapeli poikki?). Mutta tätähän sinä juuri nähtävästi haluatkin musiikissasi ihannoida ainakin artistikuvauksesi mukaan...

Mitä ihmettä, tämähän kuulostaa oikein kuunneltavalta noiselta! Tämä ei tee kauhean kipeää korvissa, kun tässä on ilmeisesti jotain kuorosoundienkin tapaista sekoitettuna hienoihin rätinöihin, kilinöihin ja kolinoihin. Tästä tuntuu erottuvan myös jonkinlainen melodia. Bassosubbarini tykkäsi tästä oikein paljon myös. Löytyyhän sieltä myös vinkuvia ääniä, mutta ne eivät sentään hajota kaiuttimia tai korvia.

Oikein loistavaa.

Jaa-a, minulla lienee aivan liian Cthulhiset lähtökohdat kaikelle ajattelulleni, koska tämä(kin) sai minut ajattelemaan Lovecraftilaisia/Cthulhisia juttuja. Jossain oli unohtunut temppeli, babylonialaisen zigguratin tai inkojen pyramidi-temppelin kaltainen, jossa joukko puolihulluja, eläimellisiä pappeja harrastaa sairaita uhrimenojaan. Tämä on kuin huuto menneisyydestä... tuon temppelin ja siinä tapahtuneiden raakuuksien muisto äänenä.

Triitsrääääääk---kkkpuuuuh-ZÄPpshhhh.

Lähes iskelmäkappaleen mittaan ahdettu tuotos, joka sisältää roimasti enemmän dynamiikkaa kuin uudemmat teokset. Kenties johtuen yleisistä fiiliksistä tai sitten (todella lauskuista) äänentoistosysteemeistäni pidin tähän nimenomaiseen paikkaan viilletystä haavasta enemmän kuin uudemmista. Jälkeenpäin tuumittuna hyvä vaihtoehto kuunnella tähän suuntaan nämä. ... kasi vai ysi ... Kyllä tämä ysin arvoinen mielestäni on.

Eihelvata. Numeroiden antaminen tuntuu nykyään muutenkin niin vaikealta. Tälläiselle varsinkin. Pidän tästä. Tämä on mielestäni hyvä. Tekotavasta tietysti plussaa. Tämä on oikeastaan liiankin mukavaa. Tässä ihan rentoutuu kun kuuntelee. tuo noise sana hämää. Olen aina käsittänyt noisen aggressiivisemmaksi. Kuten kuitenkin on sanottu että noisea on tälläistä pehmeämpääkin niin mitäs sitä valittamaan. Sopii tämän hetkisiin tunnelmiiini hyvin. Stoccolla on kovin heikot hermot. ;)

Ai perkele, ei tätä voi musiikkina arvostaa, mutta äänenä... ah, äänenä niin loistokas...synkkä, pimeä, kauhea!

Niin.. mielipiteitä... Ääniestetiikkaa tuo on minulle... nautin niistä äänistä, kun ne ovat vain rähjäisiä, mutta eivät hypi silmille.

Hieno biisi!

Tämä biisi on jo lähes tälläisenään kunnon ambienttia esim. leffaan. Erittäin hyvin luo tunnelmaa.

Ainoa mikä minua vähän häiritsi oli se "särinä". Mielestäni se oli liian kovalla mutta ei se niin paljon häirinnyt... :)

Siis kyllä minä tästä pidän. Minulle vaan tuottaa suuria hankaluuksia sijoittaa minkäänsortin taidetta millekkään absoluuttiselle arvoasteikolle. Pidin tästä vaan enemmän kuin, tuosta mielenterveyden sisällä tämän tietyn lämpimän tunteen takia. (Ja mitäs nyt jäniksien korvien välissä on muutenkaan... :)

elämys. 2:10 tuleva 'huuto' vei minut biisin sisälle. hyvä kappale, taas melko lyhyt biisi. mutta hyvä

Kuulostaa siltä että korvien välissä olisi vain sitä täysin normaalia kaaosta. Mielenkiintoista äänimaailmaa ja outoja tekotapoja tulee aina arvostettua mutta jotenkin tämä kyseinen teos biisinä ei onnistu herättämään mitään sen kummallisempia mielikuvia/tuntemuksia aiheeseen liittyen. Ei tämä nyt varsinaisesti huono ole mutta eipä kyllä jaksaisi kuunnella juuri tuota kolmea ja puolta minuuttia kauempaa.

Nyasseja löytyy. Sellasen diplomaattisen jutun läväytän tähän, että tässä on tunnelma. Se onko se hyvä vai huono ei ole relevantti jadajada lisää sivistyssanoja. Kappale ilman minkäänlaista fiilistä on kuitenkin aika ontto kokemus. Sellaisista on sitäpaitti vaikeaa kirjoittaa mitään, koska ne vaan ottavat ajatuksia päästä pois. Tämä tunkee mieleeni jotain mössöä, jota voin analysoida. Tästä tulee visioita mieleeni. Osa niistä hyvinkin pelottavia. Kuuntelen Auringon seurassa lisää, mutta en tule kommentoimaan, koska se olisi huijaamista. Pimeässä tämä toimii paremmin. Olen mieleni sadisti. Painan play-nappulaa yhä uudelleen vaikka tiedän, että kylmät väreet vain voimistuvat selässäni. En kuitenkaan missään nimessä telkisi tätä korvieni väliin. Niin hullu en minä sentään ole. Ja nyt takaisin purkkapopin pariin, jotta saan joskus untakin.

Diplomaattista...diplomaattista... heh... "parempi" sana on siinä mielessä hieno sana, että se ei ota kantaa kuinka hyvä tuo kappale on jollain absoluuttisemmalla asteikolla. Heh... Kiitos.

Synkkähän tämä on mutta sinänsä jotain lämpimiä fiiliksiä toi kumminkin. Soundithan tässä on sangen lämpimät kaikkiaan joten ehkä johtuu siitä. Jollain tavalla tämä on mielestäni "parempi" kuin tuo Mielenterveyden sisällä.