Saundit syövät riffeistä terän pois ja puurouttaakin ajoittain. Laulajalla hyvin omaperäinen ääni, siitä ehdottomasti plussaa. Rummut ovat epäselvän kuuloiset.

Biisin loppu pelastaa hyvin paljon, se on taidokkaasti tehty ja saundienkin kannalta alkubiisiä paremmin toimiva.

On jotenkin hankala suhtautua tähän. Tekemisen meininki ja osaaminen kuuluu, mutta onko tässä nyt yritetty päästä liian vähällä vaivalla? Hieno biisi, mutta...

Ei ainakaan kertakuuntelukamaa, sen voin sanoa.

Hih, ajattelin et ei tällee aamupöhnäs jaksais syventyy mut laitoin silti soimaan ku lähin röökille - täähän on vitun tiukka biisi! Loistavasti etenee ja pitää mielenkiintoa yllä, saunditki on aika kivat - ehkä virveli vois olla vähemmän kuiva..Täytyy kattoo noi muutki uudet

tämmöstä menoa... Sonudit ovat kyllä hyvät, että niissä ei ole mitään muuta moitittavaa kuin se, että se on vähän liian laimean kuuloinen tällaiseen asenteikkaaseen Black/Death-metalliin, mutta eipä se paljoa numeroa laske...
Laulu jäi vähän häiritsemään tätä kuunnellessa: Laulajalla on persoonallinen ääni, enkä ole vastaavanlaista kuullut pahemmin, mutta jotenkin tuntuu, että laulajan äänessä puuttuu jonkin verran sitä "brutaalisuutta" tai eräänlaista hohtoa, että se minuun iskisi! Kuulostaa vähän liian inhimilliseltä minun korvaani.. Sanotaanko näin, että laulajalla on vähän liian "thrashahtava" ääni... Biisin rakenne toimii ihan hyvin, erilaisia riffejä tulee ja ne ovat saatu sulatetua biisin sisälle niin, että ne ovat yhtenäiset! Myös huomaan thrash-musiikin vaikutteita kappaleessa, mutta thrash ei minuun pahemmin iske, joten en sano asiasta mitään, bändin omaa tyylisuuntaa en halua kritisoida.. Basso ei kuulu kappaleesta sitten mitenkään, bassoa kehiin! Ilman bassoa kappale ei ole asenteellinen ja ytimekäs! Oikeuksia bassolle, niin kyllä potkii perseitä!
Yleiskuva: Kipale oli hienoa kuunneltavaa omassa genressään, mutta minun korvaani siitä jäi puuttumaan jotain... Lasiin lentää numero 7!
Hyvät jatkot bändille, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Otetaan ny sit vaikka eka.
Kyl ainaki melko omaperäset vokaalit tälläsee meininkiin. Eikä mitenkään pahalla! Täähän innostaa melkopaljon enemmän ku nykyset blackmetal bändit yleensä. Vaikka tässä toki on paljon muutakin...
Jollain tapaa tulee mieleen norjalaiset bändit.
Ehkä Stonegard jopa jollain tapaa. Varmaan toi laulajan soundi ja miksaus yleensä. Siinä on jotain samaa. Omaperästä paahtoa! Melkosta rock'n'roll asennetta täs mukana...Mikä on kyllä todella hämmentävää. Mut ei se ketään. Ihan mahtavaa!

onpas tiukka kappale! laulu ei niin kovasti kolahtanut mutta ei se menoa haittaa!
9 läpsähti

hyvä sahausriffi tuossa alussa, ja ok laulu... siihen se sitten jääkin.

Eipä tule helppo tästäkään vuodesta. Suoraviivaisen ja progressiivisuuden mutiloituneessa zyklonissa miehet pyörii edelleen. Jossain aiemmin oli mainittu se hieno "depressiivinen" riffi ja se kolahti myös minuun. Noita tuollaisia normaalista Antipopetuksesta poikkeavia juttuja oli järkevää käyttää enemmänkin siellä täällä. Tietenkin hyvän maun rajoissa, ettei tyylinne liikaa kärsisi. Vaikka Pan mahtava onkin, niin ei tämä ihan Theogonylle kokonaisuutena pärjää. Levykokonaisuudessa toimii varmasti hyvin, mutta yksittäisenä kuunneltuna ei herätä hirveästi oijoi reaktioita.
Missään nimessä ei ole huono biisi, mutta olisi hemmetin piristävää kuulla
Benedictukselta täysin hidas kappale kun näissä kaikissa tahtoo olla hieman samat temmot päällä biisistä toiseen :)
Ei huono näin vuoden aloittavaksi rienaukseksi.

erilaista deathia... omaperäistä. tykkäsin :)

Vokaalithan ovat jotain huutolaulua ja sehän ei minulle kelpaa alkuukaan.
Kaiken lisäksi tästä tulee niin pahasti cof mieleen että tätä hiukan ällöttää kuunnella.

Näin "lyhyeksi" biisiksi tämä tuntui tosi pitkältä.
Joku noista koukuistakin mainitsi,minuun ne eivät tavoittaneet.
Biisi meni siis toisesta korvasta sisään.
Ei tätä ammatikseen kuuntelisi.

Bändi soittaa hyvin yhteen ja ja saundit hyvät.
Teille ominaista pitkää keskiverto lyriikkaa taas tarjoillaan lukutaidottomille liikaa.Vaikka sitä osataan soittaa niin kyllä se sävellyspuolikin pitää saada haltuun.

Onneksi tässä on myös ripaus omaa,Mutta mitään jätti menestystä on turha haaveilla ennenkuin keksitte jotain repäsevää,omaa,uniikkia.

Hyvä bläkkis kappale, itse ehkä kaipaisin enemmän kikkailu juttuja. Mut kyl jalat alkaa heiluun biisin mukana :)

Kokonaiskuvasta tulee liikaa cradle of filth mieleen niin musiikillisesti kuin sanoituksellisestikin. Rumpusoundit ovat tosi ohuet. Alussa kuulosti jopa koneelta. Kaikista soittimista saa kuitenkin hyvin selvää.
Tämä menee liikaa cof:n viitoittamaa tietä, jotta voisin yli 7 antaa.
Kuitenkin 4:00 kohdasta lähtee mukavan omaperäinen ja depressiivinen riffi. Enemmän tuollaisia niin arvosanakin nousee parilla pykälällä.

SAundit tässä aavistuksen vaivasi koko biisin ajan, mutta jos siitä ei nyt aleta nipottamaan, niin melkoisen tiukka ja asiallinen pläjäys oli! Laulaja on todella passeli tähän mättöön ja kitaristitkin hoitelee tonttinsa hyvin. Biisi myös vaihtelee tälläiselle "epätyypillisesti" mikä on pirun hyvää plussaa, tulee vähän noista jutuista jopa Filth mieleen. Ei paha juttu sekään.

tiukkaa on. jänniä kikkoja.

Hmm... Jotenkin on taas tosi vaikea sanoa mitään. Kyllä tämä on mielestäni hyvä kipale, voisin kuvitella kuuntelevani tätä muutoinkin, ja lisäksi tämä on ehkä sopivamman pituinen minun makuuni kuin esimerkiksi tuo Theogony.

No, tekniikka pelaa, soittajat osaa hommansa ja edellenkin fanitan noita vokaaleita; ääni ja tyyli on molemmat sopivan omaperäisiä, muttei kuitenkaan mitenkään naurettavia.

Itse biisissä on mielenkiintoisesti vaihtelevuutta, eli tähän ei ainakaan ihan heti luulisi kyllästyvän. Lisäksi menoa ja meninkiä löytyy tarpeeksi, ja hitaampia kohtia on osattu käyttää hienosti tehosteina. Biisi tuntuu välillä olevan ikään kuin kuolemasillaan, mutta silti se aina nousee sieltä takaisin. Lopussa on sitten jopa hieman vaikea uskoa, että joko se nyt oikeasti loppui.

Luin myös sanat, ja siinä samassa lueskelin myös nuo kyseiset runot, joiden pohjalta lyriikat on kirjoitettu. En aiemmin ole kuullut kummastakaan runoilijasta, mutta ehkä olisi paikallaan tutustua heidän runoihinsa hieman paremmin, jo tuon Crowleyn mielenkiintoisen biografian perusteella.

Tähän nimenomaiseen biisiin nuo runot sopivat oikein hyvin, ja mielestäni ne on saatu nivottua hienolla tavalla yhteen, ja valjastettua kappaleen tarpeita varten niin kuin on (varmaankin) haluttu. Tällainen jumalanpilkka on tietysti omiaan kyseisen genren biiseille, ja kiihkoateistina siihen on helppo samastua. Onko siinä sitten mitään uutta, se on toinen asia, mutta kyllä tämä toimii silti.

Kuten tuossa alussa jo totesin, on kipale kokonaisuudessaan kutakuinkin minun makuuni. Numeroksi en voi missään tapauksessa antaa ainakaan kasia, sillä olisi naurettavaa sanoa tätä vain 'hyväksi' biisiksi. Siispä lätkäisen ysin, sen tämä on ainakin ansainnut.

Mitäs tähän nyt sanoisi. Vokaalit 10+ ja vähän yli. sävellys myös toimiva, valittamista ei ole oikeastaan kuin noista tunkkaisista rumpusoundeista. (joihin tosin tottuu puolivälissä)
Olen varmaan ennenkin jostain biiisistä maininnut että tässä on kyllä cradle of filtin parhaimmat puolet kiteytetty aika hyvin ja lisätty vielä omat meiningit päälle.
Rokkaa.

Tyypillinen asiallinen Antipopen biisi. Tästä biisistä mielestäni löytyy enemmän koukkuja kuin muissa ja riffit ovat kehittyneet roimasti. Vokaalitkaan ei kuulosta koko ajan samalta.

Laulu oli jotenki mielestäni erilaista kuin muissa mutta Riffit kehittyny hyvään suuntaan, enemmän depressiivisiä Soundeja
Iha jees biisi, /,,/

taas jaksaa yllättää, mutta hyvällä tapaa, vähän erilainen ku muut tähänasti mutta ei oo nii justiinsa kunha meiniki on kohallaa:P

on muuten hiton asiallinen biisi!

Vähän on folkahtavia vaikutteita, tulee Fintroll tai Turisas tai joku mieleen noista verseistä. On tässä ainakin ajatusta, kun noita tekstejä lueskelin.... Ehkä tätä pitääkin lähestyä sanojen kautta? O

Ihan miellyttävä kaahailu, musiikissa on tietynlaista omalaatuisuutta. Mutta soundeissa not.

Palaan kyllä vielä kuuntelemaan lisää!

Erilainen kyllä. Kokonaissoundi aika tosi tunkkainen, joka häiritse muuten niin hyvänkuuloista biisiä. Tämä vaatii kyl pari kuuntelukertaa ennen kuin aukeaa kokonaan.

aika ammattimaista menoa, laulukin menee vaikka en tuon tyylistä niin paljoa perusta. biisi iskee tosi hyvin, hyvä pojat \m/

Olen jo aika monen yhtyeen fani ja pyrin vähentämään fanittamisiani MUTTA tässä on sellaista staffia että on pakko fanittaa. Vanhana Hevi diggarina tää uppoaa äkäisyydessään ja maanisuudessan meikään kun Memento Mori aikoinaan. Laulaja kantaa äänessään sellaista rienaa ja kiukkua että kympin tämä ansaitsee ja mainitsemani fanituksen. Hyvässä balanssissa oleva kaunainen biisi.

Oikein mukavasti erilainen Antipope repäisy. Yllätti ensikuulemalla vähän, mutta kuitenkin oikealla tavalla, toimiva kokonaisuus.

Jumalauta! Pitkästaikaa jotain omaperäistä, kieroa ja täydellistä! Laulut, riffit, kaikki! Antipope erottuu selvästi siitä kuuluisasta massasta, josta erottuvuus on Black Metallin avainsana.

Genrestä en sitten tiedä.. Black/Death? Ennemmin pelkkä Black. Deathia tästä ei kyllä saa kirveelläkään.

Laitappa viestiä kun levytätte. Ostan levynne!

Saatana!

Samalla linjalla ylemmän kanssa, sillä tämä on hieman erilainen kuin nuo edeltäjänsä, mutta aivan yhtä pätevää kamaa ellei parempaakin. Hmm, mitäs tässä muuta.. Erittäin hyvä biisi, niin kuin kaikki teidän tuotokset!

Aika perussettiä. Ensivaikutelma oli aikalailla kaikin puolin neutraali. Kirjottelen nyt tähän muistakin kappaleista turhan toistamisen välttämiseksi.

Saundit olivat pääosin kattavat ja korvaa miellyttävät inviduaalisella tasolla. Kuitenkin kitarasaundit olivat hieman ponnettomat ja ohuet, kun toisinaan tälläisessä musiikissa tyypillistä on että kitaroissa on tukevat ja möyrivät saundit. En tiedä kuinka paljon miksaukseen on panostettu, mutta itse olisin tehnyt joitakin asioita toisin.

Basistina haluaisin koroistaa rytmisoittajien asemaa kappaleessa. Rummut olivat aivan liian hiljaisella, ja basso oli kaukana oikeuksistaan - tuli mieleen Metallican tuotanto. Kappaleesta puuttui instumentti johon olisin voinut tukeutua koko kuuntelukerran ajaksi. Se tuotti jossakin määrin hankaluuksia keskittyä kappaleen kuuntelemiseen.

Tarkastelin hiukan kappaleiden pituuksia ja totesin että ne ovat keskimääräistä pidempiä mitä yleensä hevibändeiltä tulee. Tietojeni mukaan keskimääräisen kappaleen pituus on noin 3:30-4:30 min. Eripituisia kappaleita kuitenkin löytyy laidasta laitaan, ja molemmista löytyy omat hyvät kuin huonot puolensa.

Theogony -teos on hyvä esimerkk lähes yhdentoista minuutin pituisena teoksena mitä hyviä ja huonoja puolia voi nousta esiin. Hyvää on ehdottomasti se, että kappaleet eivät tunnu jäävän nysäteoksiksi sen kymmenen minuutin jälkeen. Kappaleeseen keskittyminen on taas se kortin kääntöpuoli: jonkinlaisena hevibaarin taustamusiikkina tälläinen toimisi kuin junan vessa, ja sama tilanne tulisi vastaan livetilanteissa. Toinen ongelma on kappaleen tekninen suorittaminen, jolla tarkoitan lähinnä kappaleen säveltämistä ja sovittamista siten että ei jouduta sortumaan leikkaa-liimaa -tekniikkaan. Huomasin monissa kappaleissanne että jotkut riffit kuulostivat räätälöidyiltä. Onko se sitten hyvä vai huono asia voidaan jättää erilliseksi aiheeksi - jotkut pitävät soadista ja jotkut eivät.

Laulajan rooli on monissa bändeissä olla bändin keulakuva. Eteenkin kaikenlaisissa bändiviritelmissä kuten tässäkin. Laulajan ääni ja fraseeraus oli jollakin tapaa kiehtova ja omalaatuinen vaikkakaan ei tarvitse kaukaakaan etsiä löytääkseen vastaavanlaisia.

Sanoitukset ovat luettavissa! Hienoa, sillä kappaleen seuraaminen paperilta tuo heti rakenteeseen johdonmukaisuutta ja selvyyttä. Moniin kappaleisiin oltiin väännetty pitkät värssyt ja se mahtaa olla laulajallekin työlästä. Mikäs siinä. Itselleni se oli niinkin työlästä että luin vain ensimmäisen kappaleen ja pystyin toteamaan surutta että "sitä samaa taas". Teidän tulisi miettiä mikä on lyriikan tarkoitus bändissänne? Onko se vain sen takia että se tekisi teistä hevibändin ja lisäisi katu-uskottavuutta?

Kaikki nämä on tarkoitettu rakentavaksi kritiikiksi eikä teidän solvaamiseksi. Uskon että soittaminen voi olla teillekin enemmän kuin harrastus - jopa elämäntapa, kuten olen kuullut erään soittajan sanoneen. En arvostele kappaletta kouluarvosanoilla sillä se ei ratkaise ollenkaan sitä onko kappale hyvä vai huono.

Jatkakaa soittamista, mutta keksikää tarkoitus sille kaikelle.

Tosi jännä lauluääni vokalistilla...tykkäsin :) samaa rataa vaan.Tätä kuunnellessa tulee hyvä mieli. ysi tiskiin 9...

Jostain syystä kesti vähän aikaa ennen kuin tämä aukesi minulle. Vähän erilaisempi tapaus tosiaan kuin aiemmat. Mutta loistava kipale silti. Aika kierojakin juttuja eksynyt mukaan.

Omaperäisistä rumpusoundeista minun mielestäni pisteet kotiin! Koko miksaus kaipaisi hieman kirkkautta, muuten oikein menevä ralli. Laulajia on siis vain yksi? Hyvää työskentelyä myös häneltä, arvostusta.

Biisi oli kyllä tosiaan Black/Death-metallia. Jotenkin biisi oli hieman erikoisen kuuluinen, mutta se ei anna negatiivistuutta biisiin ollenkaan, vaan tuo siihen hieman väriä. Ei muutaku lisää keikkaa ja festareille

Olipas tiukka kappale. Tässä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita :) Eroaa positiivisesti muista uusista kappaleista, se on hyvä.

PERKELEEN HYVIN toimiva biisi. Hatun nosto kitara-ja rumpu saundeille jotka olivat todella hyvät. Laulaja voisi ehkä kokeilla hieman rääkyvämpää laulu tyyliä, mutta ei tämäkään huonoksi jäänyt. \,,/

Ensimmäisenä kuulemanani Antipope- kappaleena tämä oli mitä parhain.
Perskeles odotin paljon anti-kristillisempää ja muka saatanallisempaa "laulantaa" ja pahempaa blastia ja kuoliaaksi ryypättyjä kitarasoundeja.. sellaista kellari-meininkiä.
Mutta siis.. tähänhän ihan rakastuu sillain diabolisesti.
Kaikki pelaaa ja natsaa kohdilleen. (Soundit ja laulajan ääni, joka ei siis ole liika lähellä Suomen Euroviisu edustajaa vuosimallia 2008 eikä liian Dark Funeralia.) - No persikka! KAIKKI natsaa kohdilleen -
gimme more. more! MORE!!

Solistilla oikein persoonallinen ääni, enpä oo samanlaiseen tai ees saman tapaseen viellä törmännykkään. Biisi on hyvä, ja saundit hyvät, varsinkin rummuissa. Menevää, menevää on!

HW ei tykännyt. Pahoittelen.

Minun korvaan rumpusoundi oli kerrassaan kammottava. Se kuulosti siltä ettei sitä oltu käsitelty millään tavalla mikä on aina huono ratkaisu ja kun soitto oli vielä sitä perinteistä hevihumppakompin kolistelua ja epätahtista tuplabasariblastbeatia niin alkoi hiukan raivostuttaa.

Bassokin kumisi ikävästi. Siitä oli tehty leveää tuhnua vaikka sen olisi pitänyt olla kapea ja terävä ja ilkeänoloinen. Nyt se tuntui olevan ihan väärässä biisissä.

Kitaroissa oli epäbalanssi joka kiusasi minun korvaani tavattomasti. Olen vakaasti sitä mieltä että jos kaksi kitaraa tekee erilaisia juttuja kumpaankin korvaan, niin niiden pitää olla samalla volalla. Muuten sattuu aivoihin. Jossain oli ihan kivaa tiluttelua ja riffintynkääkin mutta soundien kohdalla mentiin taas metsään. Pitkälle.

Ja sitten oli se laulu. Persoonallista se oli, ei siinä mitään, mutta en minä siitäkään lämmennyt. Ja miusta kuulosti että jossain kohdin särki. Voihan se olla että oletten efektoineet laulua iloisella putkisäröllä miusta se kuulosti äänitysteknilliseltä kömmähdykseltä.

Kokonaisuus oli hyvin eloisa. Polveileva ja tapahtumarikas ja sinällään vähän vaikeasti käsiteltävä.

Nii. Kaikkia ei voi miellyttää. Sori.